Syksyn sienihommia

Meidän ryhmään iski sienivillitys! Jopa yksivuotias oppi sanomaan sienen ja innoissaan metsässä etsii sieniä - eikä hän jää suinkaan ihailemaan niitä, vaan jalalla polkee ne rikki ja nauraa päälle. Löysimme viime viikolla kirjastosta aivan mahtavan opuksen, Mauri Lahden Mikä tämä sieni on- sienikirjan. Kirjassa on kerrottu hyvin lapsentasoisesti valtava määrä tietoa sienistä ja taisipa jotain tietoa tarttua myös minunkin päähäni, tunnistin metsäretkellä muutaman sienen enemmän.

Kuvia viime viikon sieniretkeltä. Lapset löysivät jo kypsyneitä puolukoita ja kyykkivät puskissa ruokailemassa, vaikka ihan eivät tainneet puolukat vielä olla parhaimmillaan...

Sieniäkin löytyi. Tunnistimme ainakin monenlaisia tatteja, rouskuja ja kärpässieniäkin näimme!

Ja valtava muurahaiskeko, jossa kävikin aika kuhina.

Sieniretken jälkeisenä päivänä meidän oli tarkoitus askarrella kärpässienet, mutta yllätyksekseni meillä ei ollutkaan tarpeellisia tarvikkeita siihen.  Maanantaina keksin sitten tehdä kärpässienet uudella tavalla, kun ei kerran oikeita tarvikkeita ollut ilmestynyt itsekseen kaappiin viikonlopun aikana.

Jalka tuli vessapaperirullasta ja se maalattiin sormiväreillä valkoiseksi...

Ja lakki tuli rahkapurkista, josta oli alareunasta otettu vähän liikoja pois. Punaista maalia vaan...

Valkoiset pilkut töpsöttelimme vanupuikon avulla. Sienikirjasta luimme, että sama sienikin voi esiintyä eri kokoisena ja muotoisena, joten nämä kärpässienet ovat varmasti aivan kelvollisia! Vai mitä?