Ilotulitusraketteja

Löysin Pinterestistä idean tähän kivaan ja taaperoystävälliseen uudenvuoden maalailuun. Lopputulos tosin näytti Pinterestin raketeissa aika erilaiselta, kenties käytetty hapsutettu rulla oli pienempi halkaisijaltaan? Meidän raketit tehtiin sormiväreillä ja hapsutetulla vessapaperirullalla.

Ja sitten näin vaan lässäyteltiin raketit paperiin. Tarkkana sai olla, että sormet pysyivät puhtaana. Vaan loppujen lopuksi homma oli niin hauskaa, että hymyssä suin tämäkin taapero maalaili suoraan sormella paperiin. :)

Kaksivuotiaan raketit:

Yksivuotiaan työskentely on niin vauhdikasta, ettei siitä minun reagointinopeudellani saada kuvia. :D Yksivuotiaan raketit:

Vielä vapaata taidetta sormiväreillä, vasemmalla yksivuotiana keltainen maalaus, oikealla kaksivuotiaan värikkäämpi työ.

Muutama viimeinen päivä tästä vuodesta vietetäänkin pienellä porukalla vain kahden taaperon voimin.

Viimeiset jouluaskartelut

Vähän myöhässä bloggailen meidän viimeiset jouluaskartelut viime viikolta! Askartelin pienten nukkuessa isoimman ja unettomimman kanssa kaikenlaista ja pienten herättyä he saivat päättää, mitä tahtovat tehdä. Kaikesta ei tullut otettua kuvia, mutta tässä jotain:

Tontut:

Poroja:

Loppukevennyksenä on pakko laittaa kuva meidän vaatevuoresta, kun olimme lähdössä maanantaina ulos. Talven tulon huomaa siitä, että eteinen on tupaten täynnä tumppuja, pipoja, kenkiä ja haalareita uloslähdön aikaan. Kuva on surkea, pimeässä eteisessä tuolilla otettu, mutta josko siitä selvän saisi. Joskus yhden lapsen äitinä mietin, että uloslähtö on talviaikaan työlästä, mutta tämä useamman lapsen vaatettaminen antaa siihen kyllä perspektiiviä. ;)

Rentouttavaa joulua kaikille blogin lukijoille!

Joulukuun yhdeksästoista

Eilen vietimme taas vapaapäivää.

Tänään tonttu oli piilottanut lapsille kauan kaivatun pattereilla toimivan junan! Brion junaradan palat ovat olleet jo kauan säilössä kaapissa. Nyt kun pitkästä aikaa kaivoimme ne esiin, lapset ovat leikkineet niillä aivan uudella riemulla. Lapset eivät ole itse asiassa tainneet edes käydä lastenhuoneessa, vaan ovat maanneet mahallaan olohuoneessa junaradan äärellä.

Liikennemerkkejä on pystytetty ja niitä on kaatunut junakolareissa, tunneleita on tehty tuoleista ja peitosta, matkustajia on otettu kyytiin ja jätetty kyydistä... Ja ihmeiden ihme, tästä pattereilla toimivasta junasta ei ole tullut yhden ainoaa riitaa, vaan sillä on sovussa leikitty yhdessä. :)

Joulukuun seitsemästoista

Tänään tonttu oli tuonut muutaman liukurin lisää, nyt niitä piisaa jokaiselle! Fiksu tonttu, porukan parivuotias kun on jo jonkun aikaa marissut, kun liukureita ei ole tarpeeksi... :)

Lähdimme aamupäivällä pururadalle yhteen hyvään mäkeen laskemaan mäkeä pulkalla ja liukureilla. Nyt pitää ottaa vielä pururadoista ilo irti, kun hiihtäjät eivät ole niitä valloittaneet! Liukurit eivät tällä kertaa aiheuttaneet suurempaa innostusta, vaan lapset laskivat pareittan pulkilla mäkeä. Varsinkin isommat tykkäävät käyttää liukureita jäisessä liukumäessä, siitä saa kunnon pitkät liu´ut aikaiseksi.

Hauskaa oli ja nälkä tuli!

Joulukuun kuudestoista

Tänään joulusukasta löytyi muutama uusi kaulin ja uusia piparkakkumuotteja.Olin edellisenä päivänä tehnyt uutena kokeiluna appelsiinipiparkakkutaikinan, joka olikin tosi helposti ja hyvin leivottavissa lastenkin käsissä. Appelsiini maistui sekä taikinassa että valmiissa pipareissa kivasti. Nämä eivät minusta olleet aivan niin makeita kuin piparit yleensä.

Neljävuotiaan tyylinäyte, leipominen sujui pelkästään pienellä ohjauksella tosi hienosti.

Yksivuotias lähinnä ihmetteli välineitä. Tärkeintä oli käyttää joka muottia ja härpäkettä, joita pöydältä löytyi. Hän maistoi myös piparkakkutaikinaa ja totesi, että se oli todella ällöttävää (ainoa tässä joukossa, joka teki tällaisen huomion, muiden mielipide oli aivan päinvastainen ;) ).

Tämä kaksivuotias ihastui kalamuottiin ja piparkakkupuuhiin ylipäätään. Itku pääsi, kun taikina loppui. :)

Toisen kaksivuotiaan tyylinäyte. Hän taisi olla ainoa, joka oli jo kotona leiponut piparkakkuja ja meitä muita tärkeänä opasti, miten se leipominen oikein onnistuu.  Ja sujuihan se!

 

Oppimestarin tyylinäyte, tähdenlento ja peruskukkapipari.

 

Jo taikinaa tehdessä mietin, että sitä tuli kovin vähän. Maistiaisten jälkeen ei jäänyt montaa piparia enää pellille... no vielähän tässä ehtii ennen joulua toisen erän vääntää.

Teen kaikki lämpimät ruuat oman kaupunkimme päiväkotiruokalistojen mukaan. Välipalalistoja vilkuilen, mutta en noudata niitä orjallisesti. Hauskana sattumana tänään oli kaupungin listoilla välipalaksi piparirahkaa ja appelsiinia. Minä olin suunnitellut välipalaksi appelsiinirahkaa ja piparia - hyvää varmaan kummin päin vaan. ;)

Joulukuun viidestoista

Lapset saivat tontulta klassisen puisten helmitaulun, jonka satuin löytämään alennuksesta eurolla. Sillä on laskettu, sitä on työnnetty aurana lattialla ja sillä on soiteltu helmimusiikkia. Monikäyttöinen peli. ;)

Joulukuun kahdestoista

Torstaita vietettiin vapaapäivän merkeissä.

Perjantaina tonttu oli käynyt viemässä joulusukkaan kirjeen, jossa kehotettiin järjestämään pikkujoulut! Kirjeessä oli joulurunon lisäksi ohjeet pikkujoulujen järjestämiseen ja tonttuaiheisia servettejä.

Tehtiin joulutorttuja, tein yhden malliksi ja leikkasin torttuihin valmiit viillot ja lapset sitten tekivät omanlaisiaan tähtiä:

Kaksivuotias taittelemassa:

Joulutorttumallisto 2014, ylin oikealla minun tekemäni, muut lasten tuotoksia.

Pikkujouluihin kutsuimme muutaman kaverin, söimme jouluherkkuja ja kuuntelimme joulumusiikkia. Fröbelinpalikoiden Saa tonttuilla- levy on soinut meillä nyt joulukuussa paljon ja soi myös näissä pikkujouluissa, levyn löytää ainakin Spotifysta.

Kaikilla oli tonttuhatut päässään ja punaista päällään niin paljon kuin kaapista oli sattunut löytymään. Itse sain lapsilta vähän kritiikkiä, kun en löytänyt yhtään ainoaa punaista tai vihreää vaatetta päälleni... Ainoa punaiseen vivahtava vaatekappale oli vaaleanpunainen kietaisuneule ja se ei ihan meidän pikkutonttujen pukukoodia täyttänyt. ;)

 Syömisen jälkeen leikimme Kim-leikkiä jouluisilla tavaroilla ja tonttupiilosta. Leikimme myös isolla porukalla parhaiten toimivaa leikkiä, jonka nimeä en tiedä, mutta jossa marssitaan lattialla ja tietystä merkistä (esim. musiikin loppuminen) kaikki pysähtyvät, menevät kyykkyyn ja laittavat silmät kiinni. Sitten joku lapsista peitetään ja muut avaavat silmänsä ja yrittävät arvuutella, kuka peiton alla piileksii. Tämä piilosleikki on hauska ja myös pienimmät tykkäävät pyöriä mukana, vaikka leikin punainen lanka ehkä jää hoksaamatta. :)