torstai 30. huhtikuuta 2015

Vappujuhlat

Vappuaaton yönä satoi lasten suureksi riemuksi lunta. Lumetonta aikaa ei ole ollut täällä kuin muutama viikko, mutta lumi oli lapsille taas yhtä suuri riemunaihe kuin alkutalven ensilumet. Aamupäivällä kävimme ennen puistoonlähtöä pienellä lenkillä. Hienosti jaksoivat ja halusivat porukan pienimmätkin kävellä, vaikka osan matkaa istuivatkin rattaissa.

 

Lumessa kahlaamista...
 Iltapäivällä järjestimme perinteiset vappupippalot omassa leikkipuistossamme. Lumi oli onneksi jo vähän sulanut. Tässä kuvassa ensimmäiset olivat jo kerinneet syödä ja lähteä pöydästä....

Minä olin pöydässä eka ja pöydässä vika, nämä munkit tekivät sen verran suuren vaikutuksen joukon pienimpään... Nam nam.


Naamiaisissa oli ainakin astronautti, Paavo Väyrynen, aave, Spiderman, merirosvo, muutama kummallinen perhepäivähoitaja...
... ja pikkuinen kettu.


Ohjelmanumerona oli saippuakuplien puhaltelua, musiikkia, muutamia paukkuserpentiinejä...

Aamupäivällä olimme ulkona pari tuntia, iltapäivällä melkein kolme tuntia. Kevään edetessä ulkoiluajat vain pitenevät, kesällä käymme sisällä pyörähtämässä vain syömisten ja nukkumisen verran. Sitä odotellen!

Hyvää vappua!

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Lintuja ja onnentoivotuksia uusiin seikkailuihin

 Uppo-Nallen naama oli mietinnästä soikea:
miksi on toinen tassu vasen
ja toinen taas on oikea?
Sitten se ratkaisun keksi
ja tuli iloiseksi.
Epäilystä asiasta eipä enää kellään:
oikealla tassulla tervehditään,
mutta vasemmalla hyvästellään.

Yksi pikkuinen on lopettamassa meillä hoidossa ja lähdössä uusiin seikkailuihin ja se puhuttaa kovasti muita lapsia. Painoimme kädenjäljistä  lasten kanssa heipattelukorttiin lintuja ja siitä tuli minusta tosi ihana! Hoitotädin tehtäväksi jäi tuunata linnuille nokat ja jalat. Kuvan ottamisen jälkeen kortti sai vielä tekstit.


Voidaan me siltikin olla kavereita, tuumasi viisivuotias kun uutisen kuuli! Ja näinhän se on!

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Metsäretkellä

Metsäretkien aika on taas alkanut. Vielä polut ovat vähän lumisia ja jäisiä, mutta muutaman viikon päästä sekin tilanne muuttunee. Pienin kulki osan matkaa repussa, osan matkaa käveli. Ja näin me mentiin:

Välillä tällä parivaljakolla oli halihetkiä:

Retkillä pitää tietenkin olla eväät mukana! Meille on vakiintunut metässä sopivan matkan päässä sopivan laakea ja korkea eväskivi, jolle mahtuu useampi lapsi yhtä aikaa istumaan. Kyllä maistui. :)

torstai 9. huhtikuuta 2015

Kevään merkkejä

Tulostin Luontoliiton kevatseuranta.fi- sivuilta lapsille yhteisen kevätseurantalomakkeen. Kun kaikki kevään merkit on havaittu, lomakkeen voi lähettää Luontoliittoon ja samalla saa osallistuttua arvontaan. Tässä on hauskoja pieniä tehtäviä kevääseen liittyen, aina leskenlehtien laskemisesta alkaen. Täällä päin ainakaan minä en ole vielä havainnut yhtään kevään merkkiä, luntakin on vielä sen verran.

Mutta sitä me vähän ihmettelimme, että näitä kevään merkkejä ei kevätseurannassa mainittu. Nimittäin...

... mutalälli! Varmin kevään merkki ja (lasten mielestä) hauskin sellainen!

... kuralätäköt ja kuralätäkköleikit...

... ja karmean likaiset vaatteet. :D Tämäkin on kohtuullisen tarkka ja luotettava merkki siitä, että vuodenaika on vaihtumassa...

Nämä Plaston mopotkin ja niistä kuuluva kamala meteli asfaltilla kuuluvat myös koko lumettomaan aikaan. Talven mopot majailivat varastossa, mutta nyt taas voi päästellä menemään!


Maalailimme aamulla lasten kanssa sormiväreillä ihan vapaata taidetta. Tämä yksivuotias sai sormiväreihin kosketuksen ensimmäistä kertaa ja hienosti sujui. Aika jännää möhnää tuo sormiväri, ihan hiljaa hiiskahtamatta piti sitä paperiin levitellä ja katsoa, mitä siitä syntyy. Vähän kuin ruualla sotkisi, mutta luvan kanssa! :D


Tämä yksivuotias suti sormiväreillä kuin vanha tekijä...

Samoin kuin tämä kaksivuotias, joka maalasi iskälle raketin!

Syntymäpäiviään viettävä viisivuotias maalasi TODISTUSAINEISTOA, joka on niin salaista, että ei voi edes kertoa, mihin se liittyy.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Uusi Muumiperheen lauluretki- kirja


Saimme lahjaksi palkintojakin kahmineen Muumiperheen lauluretki- kirjan. Kirjan kaikki laulut ovat Hannele Huovin sanoittamia ja Soili Perkiön säveltämiä aivan uusia lauluja. Kirjan mukana on cd. Sanoitukset ovat niin ihania, että olemme lasten kanssa lukeneet niitä aivan runomuotoisenakin.

Viisivuotiaan suosikki kertoo Muumimamman laukusta, josta löytyy apu kaikkiin ikäviin tilanteisiin:

Yksivuotias tykkää Pikku Myystä.

Pian kolme vuotta täyttävän suosikki oli tämä Hattivatti, koska siinä oli salamoita!

Tätä kirjaa pitää vaalia huolella ihan pienimpien käsiltä. Ihana kirja!

Uutena juttuna saimme myös rekkitangon, joka on erityisesti viisivuotiaan suosikki, mutta jossa myös muut innolla roikkuvat. Yllättävän sitkeästi jaksaa ja haluaa yksivuotiaskin tässä roikkua. Kuvaa oli kovin vaikea ottaa heiluvasta ja sätkivästä roikkujasta.