maanantai 30. kesäkuuta 2014

Siilit taikataikinasta



Tänään etsimme aamu-ulkoilulla läjän männynneulasia siilinpiikeiksi. Männynneulasia oli joka paikka täynnä, mutta olikin yllättävän hidasta hommaa saada siististi kerättyä isompi määrä neulasia. Päiväunien jälkeen teimme taikinan. Olen tehnyt taikinaa milloin milläkin ohjeella ja taikina on aina onnistunut oikein hyvin, mutta nyt tuntui, että taikinaa oli oikein erityisen helppoa käsitellä. Ohje on Yhteishyvän nettisivuilta:
  • 3 dl jauhoja
  • 1,5 dl suolaa
  • 1,5 dl vettä
  • 1 rkl ruokaöljyä.

Sekoita keskenään jauhot ja suola ja lisää vesi sekä ruokaöljy. Vaivaa ainekset kiinteäksi massaksi. Jos taikina on tahmeaa, lisää hieman jauhoja, ja jos taikina murenee liian helposti, voit lisätä hieman vettä.

Tästä se siilin muotoilu lähtee...


Kaksivuotiaan taputtelut:


Sitten piikit paikoilleen, neljävuotias asettelee:





Ja kaksivuotias:




Kävimme muovailun välissä vielä hakemassa ulkoa kivenpalat siileille silmiksi. Tässä on neljävuotiaan siili. En puuttunut ollenkaan siilin tekemiseen, enkä juuri ohjeistanutkaan ja näin hieno siitä tuli. Nelivuotias olisi vielä halunnut tehdä piikkisian, ehkä sitten seuraavalla kerralla...

Kaksivuotiaskin sai siilinsä valmiiksi ja siililtähän se näytti! Porukan pienin heräsi ja jätin isommat pöytään viimeistelemään siilejään sillä aikaa, kun hain pienimmän unilta... siilistä ei paljoa jäänyt vanhemmille näytettävää. :) Vaan kukin tyylillään ja tuon sotkun läästiminen taisi olla hommassa kaikkein hauskinta!

Löysin netistä idean tehdä siilille syksyllä lehdistä pesä esimerkiksi pahvilaatikkoon. Nyt olimme vähän väärään aikaan liikkeellä sitä ajatellen. Mutta ehkäpä voisimme syksyllä tehdä taikataikinasta vaikka käärmeen ja laittaa sen talviunille...

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Järjestelyä



Olen jo pitkään miettinyt lastenhuoneen kaaoksen taltuttamista. Kaikille leluille on aina ollut paikat ja lapset kyllä tietävät paikat ja osaavat siivota lelut paikoilleen. Meille leluja on aina vain kertynyt, eikä niitä ole vielä koskaan järjestelty pois saatavilta. Varsinkin pienemmät lapset läjäyttävät joka päivä samat lelut laatikoista lattialle, eivätkä edes leiki niillä. Joka päivä siivoamme lelut ennen iltapäivän uloslähtöä ja siinäpä sitten onkin hommaa, kun kymmenen eri lelulaatikkoa on kipattu ympäriinsä.

Väritimme lasten kanssa netistä tulostettuja kuvia ja liimailimme niitä kontaktimuoveilla laatikoiden kylkiin, jotta lelujen siivoaminen olisi lapsista entistäkin selkeämpää. Varmaan puolet leluista päätyi lastenhuoneen vaatekaappiin läpinäkyviin laatikoihin, josta ne saa pyynnöstä edelleenkin vaikka joka päivä leikittäväksi. Kaapin sisälle siirtyi värityskyniä, lääkärilelut, osa kirjoista, Brion junalelut, keittiölelut, vauvalelut, rakennusleluja...

Ikean Expedit-hyllyn laatikoihin liimasimme kontaktimuovilla kuvia kunkin laatikon sisällöstä, legoja, nukkeja ja nukentarvikkeita, soittimia, autoleluja...
 

Ja kun järjestelyn vauhtiin oli päästy, tulostimme vielä lasten omiin eteislaatikoihin lapsille mieluisat kuvat. Ainoastaan neljävuotias muistaa oman laatikkonsa ja yksi- ja kaksivuotiaat vievät sujuvasti lippiksensä ja hanskansa ihan minne tahansa lokeroon. Lapset saivat itse valita mieluisat kuvat. Otin kuvat valinnoista vasta sen jälkeen, kun olin kirjoittanut kuviin lasten nimet, siksi valokuvat ovat niin kummallisia.

Hiustenkuivaaja on neljävuotiaan hittijuttu tällä hetkellä ja varsin kuvaava värityskuvakin löytyi...


"Sieltä tulee traktori", hihkui kaksivuotias tulostimen nähdessään ja kurkki tulostimen sisälle. Ehkä ollaan muutaman kerran tulostettu traktorivärityskuvia...
 Yksivuotias tykkää palloista. Tusseilla on muuten tosi kiva ihan pienenkin värittää, kun väriä tulee niin helpolla!



 Tätä tavaramäärää järjestellessä tulee mieleen ne kaikki kirjoitukset siitä, miten lapsilla on aivan liikaa tavaraa ja miten, toisin kuin voisi kuvitella, pienempi tavaramäärä ruokkisi lasten luovuutta keksiä tavaroille eri käyttötarkoituksia... Meilläkin tuntuu olevan leluja aivan valtava määrä ja silti lapsilla on ihan kourallinen suosikkeja, millä he aktiivisesti leikkivät. Tällä hetkellä neljävuotiaan hittejä ovat rakennuspalikat ja legot, kaksivuotias leikkii mieluiten pikkuautoilla ja yksivuotias on innostunut kirjojen selailusta. 

Alkaiskohan tästä siistimpi heinäkuu? Odotamme toiveikkaana. Alla vielä kuva perjantain metsäretkestä. Lapset nauttivat, jälleen kerran!


torstai 19. kesäkuuta 2014

Juhannusviikon puuhia



Tällä viikolla ei tullutkaan kuin muutama työpäivä. Tiistaina kävimme ilmaiskonsertissa, jossa oli kolmen pienen kanssa sen verran hektistä hommaa, että ei tullut mieleenkään kaivaa enää kameraa esiin. Isommat lapset tykkäsivät kovasti konsertista. Pienin taas olisi tykännyt kovasti karata konsertista...

Tänään aamupäivällä päätimme ex tempore tehdä juhannusvastat perhepäivähoitajakollegan ja lasten kanssa. Mestari neuvoo ja näyttää:

Neljävuotiaan koivunoksaläjä tulossa sidottavaksi:

Lopputulos näytti jotakuinkin tältä, ei ehkä oikeaoppisen täydellistä, mutta ei nippusiteitäkään, niin kuin ennen! Kaksivuotias olisi niin kovin mielellään käyttänyt juhannusvastaansa lakaisuharjana ja neljävuotias olisi halunnut viuhtoa sillä ilmaa niin, että lehdet pölisee... josko tässä muutaman päivän sisällä vastojen tarkoituskin kirkastuu.


Rentouttavaa juhannusta!

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Kaksivuotiaan toivepäivä

Tänään vietettiin kaksi vuotta täyttävän toivepäivää ja touhusimme kaikkea, mistä nyt kaksivuotiaat tykkäävät.

Aamulla satoi, mutta lähdimme silti ulos. Lapset hyppivät lätäköissä, löysivät sammakon, etanoita ja hyttysiä, puolukankukkia...


Välipalalle leivoimme terveellisyyttä tapailevia banaani-mustikkamuffinsseja. Ensin sekoitettiin jugurttia, muussattua banaania ja vaniljaa...



Sekoitettiin joukkoon kaurahiutaleita ja täysjyvävehnäjauhoja...


Annettiin välillä innokkaan kaverinkin tehdä jotain... tässä menee mustikat mukaan taikinaan. Oikein hyviä muffinsseja tuli, maistuivat kaikille!


Iltapäivällä ennen uloslähtöä maalattiin samalla tekniikalla kuin joskus maaliskuussa. Olen aivan varma, että tämä sankari muisti täsmälleen, mitä autoilla maalaaminen tarkoitti, sen verran nopeasti hän kipaisi hakemaan mieluisat autot laatikosta ja kiipesi penkille istumaan.


Myöhemmin vielä kyselin sankarilta, että mitäs me tänään maalattiin. "Likaisia autoja", hän vastasi. Niitäpä niin! :)

Mukavaa viikonloppua!

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Lehtipuut

Tänään maalasimme lasten kanssa sormiväreillä lehtipuut. Kaikista kädentaitojutuista sormiväreillä maalaaminen on kaksivuotiaan lempparijuttu! Ei tarvitse kuin puolella sanalla mainita maalaaminen, niin parivuotias istuu jo pöydässä ja tällää essua päälleen. Ihana!

Ensin piti saada aikaiseksi ruskeaa. Neljävuotias sekoitti ja minä lusikoin värejä soppaan. Värien muuttumista oli hauskaa katsella. Ensin punaisesta ja keltaisesta tuli oranssia... ja lopulta sotkusta tuli ihan puunrungonruskeaa!


Sitten maalasimme. Aluksi tein puunrungon neljävuotiaan kanssa ja painoimme vain kädenkuvan ja nelivuotias itse maalasi puunrungon. Kaksivuotiaan kanssa sotkimme uhkarohkeasti puoli kättä ruskeaan väriin ja hieno siitä tuli niinkin!

Neljävuotias tällää puunlehtiä paikoilleen:


Kaksivuotiaan mielestä sormilla töpöttely oli tylsää ja lehtimeren maalaaminen paljon hauskempaa:
Puumaalaukset rinnakkain:





Näistä tuli minusta niin hienot ja lasten oma kädenjälki näkyi hienosti! Tämä on kiva maalaushomma monenikäiselle, isompi osaa jo mallailla lehtien paikkoja, mutta pienempienkin maalausviritykset näyttävät ihan "oikealta". Syksyllä voi tehdä monenvärisiä lehtiä, oransseja, keltaisia ja vihreitä. Ehkä teemme tämän silloin uudestaan?

Askartelukansio ja värityskuvia

Minulla on ollut suunnitelmissa pian kai jo pari vuotta perustaa oman lapseni askarteluille joku kansio, jonne ainakin kaikista hienoimmat taiteilut voisi ikuistaa. Toistaiseksi arkistointi on ollut tyyliä läjä siellä, läjä täällä. Hoitolapsikin sai oman kansionsa, jonka voi viedä kotiin sitten, kun aikoinaan lopettaa meillä hoidossa. Samaan kansioon ajattelin kerätä kuvia "hoitouran" varrelta, lapsen omakeksimiä satuja, haastatteluja jne. Kausiaskartelut toki voi viedä kotiin saman tien.

Kansioiden päälle kiinnitimme kontaktimuoveilla värityskuvat, jotka kumpikin sai itse valita. Neljävuotias keksii aivan uskomattomia ideoita, mitä haluaa värittää, mutta englanniksi googlettelemalla löytyy ilmeisesti mitä vaan. Nyt löysimme värityskuvan päältäajettavasta imurista - uskomatonta, sanoisin.

Kaksivuotias halusi traktorin kuvan ja Googlen löytämistä vaihtoehdoista sitten etsin ja tulostin mieluisen.Tulostin oli aika jännä juttu, sitä ihmeteltiin jonkun aikaa!
Valmiit kansiot näyttivät tältä, isompi kirjoitti nimensä vielä imurin alle ja salamyhkäisesti peitin sen tuolla mustalla kansiolla, siksi kansiot ovat noin kummallisesti päällekkäin.
Päädyissä oleviin taskuihin on tarkoitus vielä kirjainleimasimilla painaa lapsen nimi. Rei´ittämisessä olikin jo jonkunlainen homma, kun läjät olivat neljävuotiaan osalta paisuneet niin mittaviksi!


keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Arkisia puuhia

 Muutamana viime päivinä emme ole tehneet mitään ihmeellistä. Mutta eihän sitä aina tarvitsekaan! Hoitoviikotkin ovat olleet vähän katkonaisia, viime viikko "loppui" torstaihin ja tällä viikolla jo tiistaina. Askartelutkin ovat vähän jääneet, kun askartelutarvikkeet alkavat loppua. Mies tosin totesi asiaan jotain poikkipuolista, kun katseli muutama päivä sitten sotkuista ja ylitsepursuilevaa askartelukaappiamme... siellä ei vain ole mitään tarpeellista ja inspiroivaa. ;)

Säät ovat suosineet ja olemme ulkoilleet ihan urakalla. Aamupäivisin ulkona on tullut oltua 1½ tuntia, joskus lähempänä kahta tuntiakin ja samanmoinen määrä ulkona. Kun päivän aikana vielä nukutaan päikkärit ja syödään kolmesti, ei kyllä jää sisälläololle paljoa aikaa. Onneksi koko porukka nauttii täydellä sydämellä ulkoilusta. Ulkoilun lisäksi kaikille lapsille on tullut varsinainen musiikkivillitys, olemme laulaneet Soivan laulukirjan tahdissa, laulupussista, soitelleet soittimilla...

Helatorstaita edeltävänä päivänä kävimme retkellä vähän kauempana olevassa puistossa. Eväät käytiin ostamassa nostalgisesta pikkukioskista ja lapset valitsivat itse juomansa...
Evääksi mitäs muuta kuin banaania. Voisin vaikka lyödä vetoa, että banaani on lasten yleisin eväsherkku.




Neljävuotiaan mehuhetki


Alkuviikosta lapset tekivät aamulla ennen uloslähtöä itse salaattinsa. Olen kuullut, että monille lapsille ei maistu salaatti, mutta tämä porukka olisi ilman jatkuvaa kieltämistä syönyt varmaan koko salaattiannoksen ennen uloslähtöä. Parempi kai niin päin! Pitäisi ottaa useamminkin lapset mukaan ruuanlaittoon. Monesti sitä vain ajattelee tekevänsä asiat nopeimman kautta. Olen kuitenkin viikoittain tehnyt ruokaa niin, että ainakin nuorinta lukuunottamatta jokaiselle on jotain puuhaa.
Neljävuotias pilkkoo kurkkua.

Kaksivuotiaan pilkkomista, veitsi meinasi kääntyä terä ylöspäin...

Yksivuotias on viime aikoina kunnostautunut repimishommissa, joten hän sai kunnian tehdä salaattiruukusta silppua. Hyvin sujui, vaikka vähän meinasi mennä räiskimiseksi ja syömiseksi!

Kaksivuotiaskin halusi repiä salaattia.

Neljävuotias leikkaisi kaiken ruuan saksilla, jos saisi päättää.

Salaatiltahan se näyttää!

 Soittimet ovat olleet jo jonkin aikaa meillä soitinlaatikossa, eikä lapsia ole juurikaan kiinnostanut kaivaa niitä esille. Jossain vaiheessa oma nelivuotiaani olisi kuunnellut musiikkia vaikka vuorokauden ympäri, mutta tänä vuonna musiikin kuuntelu tai laulaminen eivät ole olleet ollenkaan kiinnostavia, kunnes  taas viime aikoina lapset ovat innostuneet uudelleen musisoimisesta. Kaivoimme kaikki soittimet esiin ja laskimme ne: yhteensä meillä on 12 erilaista soitinta. Porukan pieninkin, 12 kuukauden ikäinen taapero, oppi puhaltamaan huiluun ja sai aikaiseksi äänen. Voi sitä riemua! Soile Perkiön Soiva laulukirja on ollut ahkerassa käytössä ja musiikkia on kuunneltu niin levyiltä kuin Spotifynkin kautta.

Tiistaina lähdimme iltapäivällä neljävuotiaan toiveesta lenkille. Aluksi lapset juoksivat pitkin metsäpolkuja ja etsivät isoja kiviä, joilla kiipeilivät ja joilta he vuorotellen hyppivät alas. 
Yksivuotias yritti parhaansa mukaan pysyä isojen vauhdissa. Yritys hyvä 10!

Mustikanraakileitakin löytyi aivan mahdottomasti! Jotkut pessimistisimmät ovat väittäneet, että tästä vuodesta tulee huono mustikkavuosi, mutta enpä taida uskoa.

Uusi osoite!

Siirryn (vai kokeilen siirtyä) bloggaamaan Bloggerin puolelle Wordpressin tökkimisen takia.Samat kuviot, uusi osoite!

Vanha blogi löytyy osoitteesta pphtekla.wordpress.com