Lintuja ja onnentoivotuksia uusiin seikkailuihin

 Uppo-Nallen naama oli mietinnästä soikea:
miksi on toinen tassu vasen
ja toinen taas on oikea?
Sitten se ratkaisun keksi
ja tuli iloiseksi.
Epäilystä asiasta eipä enää kellään:
oikealla tassulla tervehditään,
mutta vasemmalla hyvästellään.

Yksi pikkuinen on lopettamassa meillä hoidossa ja lähdössä uusiin seikkailuihin ja se puhuttaa kovasti muita lapsia. Painoimme kädenjäljistä  lasten kanssa heipattelukorttiin lintuja ja siitä tuli minusta tosi ihana! Hoitotädin tehtäväksi jäi tuunata linnuille nokat ja jalat. Kuvan ottamisen jälkeen kortti sai vielä tekstit.

Voidaan me siltikin olla kavereita, tuumasi viisivuotias kun uutisen kuuli! Ja näinhän se on!

Kevään merkkejä

Tulostin Luontoliiton kevatseuranta.fi- sivuilta lapsille yhteisen kevätseurantalomakkeen. Kun kaikki kevään merkit on havaittu, lomakkeen voi lähettää Luontoliittoon ja samalla saa osallistuttua arvontaan. Tässä on hauskoja pieniä tehtäviä kevääseen liittyen, aina leskenlehtien laskemisesta alkaen. Täällä päin ainakaan minä en ole vielä havainnut yhtään kevään merkkiä, luntakin on vielä sen verran.

Mutta sitä me vähän ihmettelimme, että näitä kevään merkkejä ei kevätseurannassa mainittu. Nimittäin...

... mutalälli! Varmin kevään merkki ja (lasten mielestä) hauskin sellainen!

... kuralätäköt ja kuralätäkköleikit...

... ja karmean likaiset vaatteet. :D Tämäkin on kohtuullisen tarkka ja luotettava merkki siitä, että vuodenaika on vaihtumassa...

Nämä Plaston mopotkin ja niistä kuuluva kamala meteli asfaltilla kuuluvat myös koko lumettomaan aikaan. Talven mopot majailivat varastossa, mutta nyt taas voi päästellä menemään!

Maalailimme aamulla lasten kanssa sormiväreillä ihan vapaata taidetta. Tämä yksivuotias sai sormiväreihin kosketuksen ensimmäistä kertaa ja hienosti sujui. Aika jännää möhnää tuo sormiväri, ihan hiljaa hiiskahtamatta piti sitä paperiin levitellä ja katsoa, mitä siitä syntyy. Vähän kuin ruualla sotkisi, mutta luvan kanssa! :D

Tämä yksivuotias suti sormiväreillä kuin vanha tekijä...

Samoin kuin tämä kaksivuotias, joka maalasi iskälle raketin!

Syntymäpäiviään viettävä viisivuotias maalasi TODISTUSAINEISTOA, joka on niin salaista, että ei voi edes kertoa, mihin se liittyy.

Blogitauolta takaisin

Blogissa on ollut hiljaista yli kuukauden ajan. Kameran muisti on ollut täynnä, enkä ole saanut aikaiseksi tyhjentää sitä. Kuvattomat päivitykset ovat taas tuntuneet tylsiltä. Tänä aamuna kukonlaulun aikaan ryhdistäydyin ja poistin kuvat ja menihän siihen ainakin kaksi minuuttia.

Hiljaisuuden aikanakin olemme puuhailleet vaikka jos mitä. Uusimpana juttuna tämän katon alle muutti kaksi kesyhiirtä. Ne varmasti jakavat mielipiteitä aikuisten keskuudessa, mutta kaikki lapset ovat olleet aivan myytyjä. Olemme lasten kanssa askarrelleet hiirille kokonaisen hiirten Hop-Lopin. Onneksi hiirulaiset syövät pahvista tehdyt virikkeet nopeasti ja voimme aina askarrella uusia tunneleita, siltoja ja linnoja hiirille.
 
Lapset ovat myös tykänneet syöttää hiiriä. Hiirillehän voi antaa syötäväksi melkein  mitä vain ja jokainen voi viedä pikku murusen hiirille syötäväksi. Hiirten kanssa saa harjoitella myös rauhoittumista. Hiiret katoavat pesäkoloonsa heti, kun ääni kohoaa ja lapset alkavat liikehtiä. Kun terraarion edessä istuskelee hiljaa ja rauhassa, saa seurailla hiirten touhuja.

Yksivuotias nimesi tämän hiiren Änkiksi. Neljävuotias esittelee tässä kameralle Änkkiä.

Hän taas on Daxu. Ei missään nimessä Daksu, vaan Daxu äksällä. Daxu on neljävuotiaan oma nimikkohiiri.

Muutaman viikon päästä hiirilaumaan muuttaa vielä kaksi jäsentä. Katsotaan, mitkä nimet niille keksitään.

Tänään koristelimme lasten kanssa pajunvitsoja. Koristelemassa oli kaksi yksivuotiasta ja yksi neljävuotias. Neljävuotias osasi jo koristella oksia höyhenillä, joissa on metallilangat kiinni. Yksivuotiaat tökkivät aikuisen laittamaan liimaan pom-pomeja (kuvassa näkyy oranssi ja sininen) ja keltaista kreppipaperia.  Aikamoista tarkkaavaisuutta tuo liimaaminen vaati, mutta oli pikkuporukastakin niin kivaa!

Nyt on kameran muisti tyhjä ja tämä hoitotäti yrittää ryhdistäytyä kuvien ottamisen kanssa! Tällä viikolla olemme istuttaneet lasten kanssa ohraa itse koristeltuihin purkkeihin ja ensi viikolla homma jatkuu vielä pääsiäismunien koristelulla.Jos aikaa jää, askartelemme vielä pääsiäistipusia.

Viikonloppuja!

Laskiaispullia

Päivitykset tulevat näköjään vähän viiveellä, sen verran hektisiä päiviä ollut viime aikoina.

Teen nykyään hiivataikinat jo edellisenä päivänä. Kun taikinan kohottaa yön yli jääkaapissa, voi taikinaan käyttää hiivaa vähemmän (ja ehkä välttää mahavaivoja). Taikinaa ei tarvitse vaivata niin kovasti ja sitko on silti hyvä ja kestävä ja lopputulos ihan yhtä hyvä kuin tavalliseen tapaan kohotetussa taikinassa.. Taikina kohoaa jääkaapissa aivan yhtä hyvin kuin pöydälläkin, hitaammin vain. Lasten on helpompi käsitellä kylmää taikinaa, se on jämäkämpää käteen, eikä tartu joka paikkaan. Lasten kanssa leipoessa hyvänä puolena on sekin, että samana päivänä tulee kiire tehdä lasten kanssa sekä taikina että pullat valmiiksi.  Suosittelen kokeilemaan!

Taikinanteko jäi kuvailematta, koska kännykästä loppuu aina akku sopivaan aikaan. Mutta näin se leipominen lähti käyntiin. Vanhin pyöritteli taikinasta pitkon ja leikkasi sopivankokoisia paloja. Toinen leipuri odottelee jo taustalla pullanpaloja itselleen.

Ja näin vaan muotoilemaan!

Kinuskikissan sivuilla oli idea tehdä pullista siilejä. Ja mehän yritimme, ensin tehdään taikinasta pallo, sitten nipistetään nenä, laitetaan rusinoista silmät ja nenä ja saksilla nipistellään pullasiilille piikkejä:

Jengin nuorin halusi tökkiä lähinnä rusinoita taikinaan. Ja syödä aina kun silmä vältti...

.

Mitä enempi rusinoita, sitä parempi..

Kaksivuotiaasta taikinamöntti oli vähän epäilyttävä. Hän pääsi voitelemaan valmiit pullat, kun muotoilussa tuppasi kädet likaantumaan...

Siilejähän ne!

Bongasin netistä ilmoituksen, että Leikkien-lelukonsultti lopettaa toimintansa. Ostin sieltä useampia älypelejä lähinnä neljävuotiasta silmälläpitäen. Näissä hiljaisissa puuhissa kuluu aika mukavasti pienempien nukkuessa. Tässä on yksi ostamistani peleistä, Voilá Mazabel-niminen labyrintti, jossa voi rakennella labyrintteja ja vieritellä palloa.

Ystävänpäivä

Perjantaina askartelimme lasten kanssa ystävänpäivän kunniaksi sydämiä. Tämä oli pienemmille tosi mieluisaa puuhaa. Leikkasin itse sydämet ja liimasin ne kontaktimuovin päälle. Sitten vain porukan isoimman silppuamaa paperia kontaktimuovin päälle, toinen kontaktimuovi liimapinnat vastakkain päälle ja ylimääräiset saksilla pois.

Tiedä jo, onko tämä kaikille muille ihan itsestäänselvä tapa piirrellä, mutta tämä pelasti minut kaikelta piirtämisstressiltä. ;) Aina kun minun pitää saada joku suhtkoht säntillinen muoto aikaiseksi, googlaan sopivan kuvion ja suurentelen sen sopivaksi. Sitten laitan paperin tietokoneen ruudun päälle ja  yritän pitää piirtokäden vakaana mallikuvaa jäljitellessäni.

Kaksivuotias teki oman sydämen äidille ja isille kotiinvietäväksi. Aluksi kaksivuotias noudatti säntillisyyttä ja sommitteli yhden paperinpalan kerrallaan sydämeen. Toista sydäntä valmistaessa käytännön järki voitti, kaikki paperisilput kouraan ja sitten vain kumoaminen kontaktimuovin liimapinnalle. Mutta kävi se niinkin!

Yksivuotias tykkää tällaisesta yksinkertaisesta liimailusta valtavasti. Hän olisi voinut istua tässä puuhassa varmaan monta tuntia.

Neljävuotias sommittelee:

Ja tässä meidän sydänjoukkio, tässä on sydämiä ainakin yhdelle isille, yhdelle iskälle, äidille, mummille ja vaarille. :)

Askarrelkaa mitä huvittaa!

Blogi on ollut hetken tauolla nettiyhteyden pätkimisen takia. Osa touhuistamme taitaa jäädä päivittämättä, osa päivittyy ehkä jälkikäteen. :)

Maanantaina emme päässeet paukkupakkasten vuoksi aamupäivällä ollenkaan ulos. Aamupalan jälkeen nostin pöytään kaikenlaista askartelukaapeista. Lapset kipusivat tuoleihinsa ja innoissaan touhusivat mitä halusivat. Liian vähän tulee varmaan tehtyä askartelua, jota ei ohjata mitenkään.

Kaksivuotias hapsutti paperinreunoja. Ensin piti vähän tuumailla, miten niitä saksia pidetäänkään...

Yksivuotias tykkää liimata...

... ja leikata.

Neljävuotias on tykännyt aina kirjaimista ja aina tilaisuuden tullen haluaisi painaa näillä kirjainleimasimilla. No, nyt oli aikaa painaa.

R A K E T T I... kova miettiminen, mikä kirjain tulee seuraavaksi.

Reikiä! Kaksivuotias innostui rei' ittimestä ja rei' itti yhden paperin miltei seulaksi.

Tässä taas piirretään rakettia...

.. ja tässä yritetään osua paperiin.

 Ja sitten yhtäkkiä, kuin taikaiskusta, "ei mua huvita enää" ja pöytään jäi sopiva kaaos jonkun siivottavaksi. ;) Yllättävän kauan lapset jaksavat keskittyä, vaikka heitä ei ohjaa mihinkään suuntaan.

Pöytään jäi siivoamisen jälkeen läjä sekalaisia taideteoksia, esimerkiksi tällaisia:

Bubber-muovailua

Muutama viikko sitten pidin Leikkien- lelukutsut, joilta tilasin monessa paikassa hehkutettua Bubber-muovailumassaa. Bubber on rakenteeltaan erilaista kuin tavallinen muovailuvaha, pehmeää, ilmavaa ja vähän venyvää. Bubberin vaivaaminen käsissä on suorastaan addiktoivaa. Bubber ei kuivu ollenkaan, eikä värjää tai sotke . Lisäksi se on myrkytöntä ja turvallista ihan pienenkin käyttää.

Aluksi Bubber oli kovaa ja siitä irtosi pieniä paloja, mutta kun sitä hetken muovaili käsissä, siitä tuli tällaista pilvenpehmeää, melkein vaahtomaista massaa:

Kaksivuotiaan muovailut, hänen käsistään syntyi muoteilla autoja, Muumeja, tähtiä ja sydämiä...

Yksivuotias harjoitteli kaulimista ja repi muovailumassaa pikku silpuksi ja tunki silput muotteihin.

Neljävuotias teki käärmeitä, raketteja, Muumeja, palloja...

Muovailun jälkeen imuroitiin lattialta murut.Ja riitahan siitä syntyi, kuka saa imuroida ensin ja ettei vaan kaveri imuroi omia sotkuja lattialta. ;)

Hammastahnatähtiä

Bongasin idean hammastahnatähtiin Facebookin Lasten kanssa askartelevan ideapankki -ryhmästä. Suosittelen muuten sitä, kannattaa liittyä ryhmään, jos ei siihen jo kuulu. Sieltä tulee ihan mahtavia ideoita!

Illalla epäuskoisena kokeilin yhden tähden eteispeilin kulmaan.

Seuraavana päivänä kulutin yhdet päikkärit tähtien piirtelyyn ja leikkelyyn...

Sitten liimattiin kontaktimuovit ikkunaan ja aloitettiin töpöttely...

Laskin, että tähtiä tuli yhteensä 35. Lapset töpöttelivät vauhdilla valmiit tähdet, mutta sabluunoiden leikkely ei sujunut tältä nakkisormelta ihan yhtä vauhdikkaasti. Ensimmäistä kertaa ikinä askarteluhommien jälkeen huone ja askartelijat tuoksuivat kaikki vienosti mintulta. ;)

Lupasin, että teemme joku toinen päivä samalla tekniikalla tähtien alapuolelle vielä lumiukkoja.

Tähtihommien jälkeen teimme lasten kanssa välipalaksi hedelmäsalaattia. Kaksivuotias pilkkoo banaania...

Neljävuotias omenaa...

 ... ja kiiviä.

Ja kaksivuotias vielä mandariineja..

Molemmat isommat tekivät itse hedelmäsalaattinsa ja pienin heräsi sopivasti syömään ja sai syödä isompien pilkkomaa salaattia. Taitaa aina itse tehty maistua parhaiten... ;) Vaikka hedelmistä nämä kyllä tykkäävät kaikki!