Vihaiset linnut

Meidän porukassa on yksi kova Angry Birds- intoilija, yksi, joka intoilee kaikesta ja yksi, joka tykkää possuista. Lapset valitsivat itse Googlesta löytämistäni kuvista lempparihahmonsa ja jokainen löysikin ne ihan helposti. Tällaisia tuli:

Pienemmille leikkasin palat valmiiksi, isoin leikkasi palat itse. Sitten vaan liimailtiin ja piirrettiin muutamat pisteet mustalla tussilla.

Hienoja!

Viikonloppuna kävin hakemassa yhdeltä jo lopettaneelta perhepäivähoitajalta jättimäisen kasan lorukortteja ja muita kivoja tarvikkeita. Lorujakin taisi tulla neljän tai viiden ison lorupussin verran. Lapset olisivat istuneet vaikka koko aamun kuuntelemassa ja nauramassa uusille loruille.

Suosikiksi muodostui tämä loru:

Päivää, minä olen lihapulla,
saanko suuhunne tulla?

Possut lähetti terkkuja
ja maalta näitä herkkuja.
Kavereiksi kelpaavat,
perunat ja porkkanat,
kaikki ruuat oikeat.

Askarrelkaa mitä huvittaa!

Blogi on ollut hetken tauolla nettiyhteyden pätkimisen takia. Osa touhuistamme taitaa jäädä päivittämättä, osa päivittyy ehkä jälkikäteen. :)

Maanantaina emme päässeet paukkupakkasten vuoksi aamupäivällä ollenkaan ulos. Aamupalan jälkeen nostin pöytään kaikenlaista askartelukaapeista. Lapset kipusivat tuoleihinsa ja innoissaan touhusivat mitä halusivat. Liian vähän tulee varmaan tehtyä askartelua, jota ei ohjata mitenkään.

Kaksivuotias hapsutti paperinreunoja. Ensin piti vähän tuumailla, miten niitä saksia pidetäänkään...

Yksivuotias tykkää liimata...

... ja leikata.

Neljävuotias on tykännyt aina kirjaimista ja aina tilaisuuden tullen haluaisi painaa näillä kirjainleimasimilla. No, nyt oli aikaa painaa.

R A K E T T I... kova miettiminen, mikä kirjain tulee seuraavaksi.

Reikiä! Kaksivuotias innostui rei' ittimestä ja rei' itti yhden paperin miltei seulaksi.

Tässä taas piirretään rakettia...

.. ja tässä yritetään osua paperiin.

 Ja sitten yhtäkkiä, kuin taikaiskusta, "ei mua huvita enää" ja pöytään jäi sopiva kaaos jonkun siivottavaksi. ;) Yllättävän kauan lapset jaksavat keskittyä, vaikka heitä ei ohjaa mihinkään suuntaan.

Pöytään jäi siivoamisen jälkeen läjä sekalaisia taideteoksia, esimerkiksi tällaisia:

Joulupallot

Eilen teimme lasten kanssa ensimmäisenä jouluaskarteluna joulupalloja. Näistä tuli minusta ihania ja lapsen oma kädenjälki ja tyyli näkyi näissä mainiosti. Pienille leikkasin pallot valmiiksi ja muut hommat he tekivät itse. Vanhin teki kaiken itse.

Kaksivuotias halusi hapsuttaa punaisen paperin reunat...

Kaksivuotiaan valmiit joulupallot:

Yksivuotiaan joulupallot. Yksivuotias liimaili paljetteja näihin, mutta lopuksi keräsi kaikki huolellisesti pois ja vei roskikseen.

Neljävuotias piirsi tonttuja palloihin.

Valmiit joulupallot. Pallot roikkuvat kuusessa. Kuusen alla on lahjapaketti ja Stiga, jonka kyydissä lapsi itse on. Kuusen vasemmalla puolella salamakone.

Robotit

Koko alkuviikon porukan vanhin intoili haluavansa askarrella robotin. Joskus on kiva antaa lasten askarrella ihan mitä mieli tekee ja olla antamatta mitään ohjeita. Eikun papereita, saksia, liimaa ja silmiä pöytään.

Katsokaas!

Kaksivuotiaan robotti, kaikki itse liimattua, leikattua ja sommiteltua:

Neljävuotiaan robotti.

Tältä näyttää luovuus. :)

Hammastahnatähtiä

Bongasin idean hammastahnatähtiin Facebookin Lasten kanssa askartelevan ideapankki -ryhmästä. Suosittelen muuten sitä, kannattaa liittyä ryhmään, jos ei siihen jo kuulu. Sieltä tulee ihan mahtavia ideoita!

Illalla epäuskoisena kokeilin yhden tähden eteispeilin kulmaan.

Seuraavana päivänä kulutin yhdet päikkärit tähtien piirtelyyn ja leikkelyyn...

Sitten liimattiin kontaktimuovit ikkunaan ja aloitettiin töpöttely...

Laskin, että tähtiä tuli yhteensä 35. Lapset töpöttelivät vauhdilla valmiit tähdet, mutta sabluunoiden leikkely ei sujunut tältä nakkisormelta ihan yhtä vauhdikkaasti. Ensimmäistä kertaa ikinä askarteluhommien jälkeen huone ja askartelijat tuoksuivat kaikki vienosti mintulta. ;)

Lupasin, että teemme joku toinen päivä samalla tekniikalla tähtien alapuolelle vielä lumiukkoja.

Tähtihommien jälkeen teimme lasten kanssa välipalaksi hedelmäsalaattia. Kaksivuotias pilkkoo banaania...

Neljävuotias omenaa...

 ... ja kiiviä.

Ja kaksivuotias vielä mandariineja..

Molemmat isommat tekivät itse hedelmäsalaattinsa ja pienin heräsi sopivasti syömään ja sai syödä isompien pilkkomaa salaattia. Taitaa aina itse tehty maistua parhaiten... ;) Vaikka hedelmistä nämä kyllä tykkäävät kaikki!

Sateenvarjot

Askartelimme viime viikolla yhtenä kaatosateisena päivänä lasten kanssa sateenvarjot. Ennen sateenvarjojen kuvaamista yksi lapsi ehti repiä omansa ja yksi vei sateenvarjonsa kotiin, mutta onneksi yhdestä saimme kuitenkin kuvatodisteetkin. :) Sateenvarjon yläpuolella on sadepisaroita, jotka erottuvat vähän huonosti kuvasta.

Yksi aamu kaivoin monitoimikoneen kaapista ja otin apukokeiksi neljävuotiaan ja kaksivuotiaan, jolta sujuikin tämä raastamisyhteistyö kuin tanssi. Kaksivuotias tiputti porkkanat varovasti koneeseen ja neljävuotias painoi ne alas ja käytteli nopeusnappia. Kaksivuotiaalla taisi tämä homma olla vähän siinä rajoilla, että oliko se aivan kamalan kivaa vai aivan kamalan jännittävää!

Neljävuotias kokosi laitteen. Helppoa, sanoi hän, minä en ollut niin varma...

Ja sitten työn touhussa:

Porkkanaraastetta tehtiin tietenkin vähän ylimääräistä, että saimme hyvän tekosyyn leipoa iltapäivällä porkkanarieskoja. Nam!

Nurkassa kököttävä kitarakin on kiinnostanut lapsia nyt viime aikoina. Se kiertää vuorotellen sylistä syliin, aika iso ja jännittävä soitin! Neljävuotias lauleskelee kitaran säestyksellä, kaksivuotias näppäilee kitaraa aivan keskittyneenä ja yksivuotias läppäisee kitarankieliä avokämmenellä ja nauraa äänille. Kukin tyylillään!

Siilejä!

Tänään askartelimme lasten kanssa Neppajymykerhosta bongatut siilit! Näitä oli kiva askarrella, lapset saivat paljon yksinkertaista leikattavaa, liimattavaa ja sommiteltavaa! Pohjana on valkoinen paksumpi paperi ja värikkäät paperit ovat Tigerista.  En ottanut  työvaihekuvia, joten pidemmittä puheitta...

Neljävuotiaan siili (tässä on äitisiili ja vauvasiili pussaamassa):

Kaksivuotiaan siilisommitelma. Ainakin silmiä on tarpeeksi, vai mitä?