Lintuja ja onnentoivotuksia uusiin seikkailuihin

 Uppo-Nallen naama oli mietinnästä soikea:
miksi on toinen tassu vasen
ja toinen taas on oikea?
Sitten se ratkaisun keksi
ja tuli iloiseksi.
Epäilystä asiasta eipä enää kellään:
oikealla tassulla tervehditään,
mutta vasemmalla hyvästellään.

Yksi pikkuinen on lopettamassa meillä hoidossa ja lähdössä uusiin seikkailuihin ja se puhuttaa kovasti muita lapsia. Painoimme kädenjäljistä  lasten kanssa heipattelukorttiin lintuja ja siitä tuli minusta tosi ihana! Hoitotädin tehtäväksi jäi tuunata linnuille nokat ja jalat. Kuvan ottamisen jälkeen kortti sai vielä tekstit.

Voidaan me siltikin olla kavereita, tuumasi viisivuotias kun uutisen kuuli! Ja näinhän se on!

Blogitauolta takaisin

Blogissa on ollut hiljaista yli kuukauden ajan. Kameran muisti on ollut täynnä, enkä ole saanut aikaiseksi tyhjentää sitä. Kuvattomat päivitykset ovat taas tuntuneet tylsiltä. Tänä aamuna kukonlaulun aikaan ryhdistäydyin ja poistin kuvat ja menihän siihen ainakin kaksi minuuttia.

Hiljaisuuden aikanakin olemme puuhailleet vaikka jos mitä. Uusimpana juttuna tämän katon alle muutti kaksi kesyhiirtä. Ne varmasti jakavat mielipiteitä aikuisten keskuudessa, mutta kaikki lapset ovat olleet aivan myytyjä. Olemme lasten kanssa askarrelleet hiirille kokonaisen hiirten Hop-Lopin. Onneksi hiirulaiset syövät pahvista tehdyt virikkeet nopeasti ja voimme aina askarrella uusia tunneleita, siltoja ja linnoja hiirille.
 
Lapset ovat myös tykänneet syöttää hiiriä. Hiirillehän voi antaa syötäväksi melkein  mitä vain ja jokainen voi viedä pikku murusen hiirille syötäväksi. Hiirten kanssa saa harjoitella myös rauhoittumista. Hiiret katoavat pesäkoloonsa heti, kun ääni kohoaa ja lapset alkavat liikehtiä. Kun terraarion edessä istuskelee hiljaa ja rauhassa, saa seurailla hiirten touhuja.

Yksivuotias nimesi tämän hiiren Änkiksi. Neljävuotias esittelee tässä kameralle Änkkiä.

Hän taas on Daxu. Ei missään nimessä Daksu, vaan Daxu äksällä. Daxu on neljävuotiaan oma nimikkohiiri.

Muutaman viikon päästä hiirilaumaan muuttaa vielä kaksi jäsentä. Katsotaan, mitkä nimet niille keksitään.

Tänään koristelimme lasten kanssa pajunvitsoja. Koristelemassa oli kaksi yksivuotiasta ja yksi neljävuotias. Neljävuotias osasi jo koristella oksia höyhenillä, joissa on metallilangat kiinni. Yksivuotiaat tökkivät aikuisen laittamaan liimaan pom-pomeja (kuvassa näkyy oranssi ja sininen) ja keltaista kreppipaperia.  Aikamoista tarkkaavaisuutta tuo liimaaminen vaati, mutta oli pikkuporukastakin niin kivaa!

Nyt on kameran muisti tyhjä ja tämä hoitotäti yrittää ryhdistäytyä kuvien ottamisen kanssa! Tällä viikolla olemme istuttaneet lasten kanssa ohraa itse koristeltuihin purkkeihin ja ensi viikolla homma jatkuu vielä pääsiäismunien koristelulla.Jos aikaa jää, askartelemme vielä pääsiäistipusia.

Viikonloppuja!

Muurahaisia!

Viime viikolla tehtailimme muurahaisia. Varsinkin kaksivuotias on innostunut muurahaisista, mutta neljävuotiaskin niistä tykkää. Useimmiten olemme askarrelleet ja maalanneet silloin, kun pienin vielä nukkuu, mutta nyt otimme pikkuisenkin mukaan taiteilemaan.

Kaksivuotias maalaa vihreän taustan vesiväreillä:

Yksivuotiaan ronskit otteet. Pohjasta tuli aika rouhea, kun pensselistä irtosi karvat maalaukseen...

Vihreän pohjan päälle töpsötimme sormiväreillä kolme sormenjälkeä perätysten. Kun maalaus kuivui, lapset piirsivät vielä tusseilla jalat muurahaisille. Neljävuotiaan muurahaisia:

Kaksivuotiaan muurahaisia:

Tämä oli kyllä ihanin maalausjuttu hetkeen, lapsille tosi mieluisa ja lopputuotoksetkin ovat ihania. :) Yksivuotiaan muurahaiset jäivät kuvaamatta, mutta niistäkin tuli oikein hienoja!

 Viime viikolla ulkoilimme oikein urakalla, sisällä kävimme häthätää syömässä lounaan ja nukkumassa päikkärit. Ulkona syötiin eväitä...

... juotiin uimisen lomassa hellejuomaa...

 ...tottakai polskittiin uima-altaassa....

...hengattiin terassilla...

 ...syötiin grilliruokaa...

 ...uitiin järven rannassa...

 ...istuskeltiin ja katseltiin pieniä sammakonpoikasia...

...huljuteltiin varpaita vedessä ja roiskuteltiin...

... ja tietenkin pompittiin trampalla sopiva hiki pintaan! Itselleni tosin tuli hiki pelkästä ajattelusta, mutta lapset ne jaksavat puuhata, kelistä viis!

Siilejä!

Tänään askartelimme lasten kanssa Neppajymykerhosta bongatut siilit! Näitä oli kiva askarrella, lapset saivat paljon yksinkertaista leikattavaa, liimattavaa ja sommiteltavaa! Pohjana on valkoinen paksumpi paperi ja värikkäät paperit ovat Tigerista.  En ottanut  työvaihekuvia, joten pidemmittä puheitta...

Neljävuotiaan siili (tässä on äitisiili ja vauvasiili pussaamassa):

Kaksivuotiaan siilisommitelma. Ainakin silmiä on tarpeeksi, vai mitä?

Siilit taikataikinasta

Tänään etsimme aamu-ulkoilulla läjän männynneulasia siilinpiikeiksi. Männynneulasia oli joka paikka täynnä, mutta olikin yllättävän hidasta hommaa saada siististi kerättyä isompi määrä neulasia. Päiväunien jälkeen teimme taikinan. Olen tehnyt taikinaa milloin milläkin ohjeella ja taikina on aina onnistunut oikein hyvin, mutta nyt tuntui, että taikinaa oli oikein erityisen helppoa käsitellä. Ohje on Yhteishyvän nettisivuilta:

• 3 dl jauhoja
• 1,5 dl suolaa
• 1,5 dl vettä
• 1 rkl ruokaöljyä.

Sekoita keskenään jauhot ja suola ja lisää vesi sekä ruokaöljy. Vaivaa ainekset kiinteäksi massaksi. Jos taikina on tahmeaa, lisää hieman jauhoja, ja jos taikina murenee liian helposti, voit lisätä hieman vettä.

Tästä se siilin muotoilu lähtee...

Kaksivuotiaan taputtelut:

Sitten piikit paikoilleen, neljävuotias asettelee:

Ja kaksivuotias:

Kävimme muovailun välissä vielä hakemassa ulkoa kivenpalat siileille silmiksi. Tässä on neljävuotiaan siili. En puuttunut ollenkaan siilin tekemiseen, enkä juuri ohjeistanutkaan ja näin hieno siitä tuli. Nelivuotias olisi vielä halunnut tehdä piikkisian, ehkä sitten seuraavalla kerralla...

Kaksivuotiaskin sai siilinsä valmiiksi ja siililtähän se näytti! Porukan pienin heräsi ja jätin isommat pöytään viimeistelemään siilejään sillä aikaa, kun hain pienimmän unilta... siilistä ei paljoa jäänyt vanhemmille näytettävää. :) Vaan kukin tyylillään ja tuon sotkun läästiminen taisi olla hommassa kaikkein hauskinta!

Löysin netistä idean tehdä siilille syksyllä lehdistä pesä esimerkiksi pahvilaatikkoon. Nyt olimme vähän väärään aikaan liikkeellä sitä ajatellen. Mutta ehkäpä voisimme syksyllä tehdä taikataikinasta vaikka käärmeen ja laittaa sen talviunille...