Metsäretkellä

Metsäretkien aika on taas alkanut. Vielä polut ovat vähän lumisia ja jäisiä, mutta muutaman viikon päästä sekin tilanne muuttunee. Pienin kulki osan matkaa repussa, osan matkaa käveli. Ja näin me mentiin:

Välillä tällä parivaljakolla oli halihetkiä:

Retkillä pitää tietenkin olla eväät mukana! Meille on vakiintunut metässä sopivan matkan päässä sopivan laakea ja korkea eväskivi, jolle mahtuu useampi lapsi yhtä aikaa istumaan. Kyllä maistui. :)

Paloasemalla

Meillä on jo jonkun aikaa ollut puheissa lasten kanssa haave vierailla paloasemalla. Muutaman kerran olemme jo yrittäneet käydä paloasemalla, mutta juuri meidän käyntiemme aikana on ollut aivan kamala lumipyry, joka on pitänyt palomiehet kiireisenä. Tänään kuitenkin onnisti!

Kun lapset kuulivat, minne ollaan lähdössä, tehtiin kyllä tällä porukalla pukemisen nopeusennätys! Paloasemaa meille esitteli puolentoista tunnin ajan oikein ystävällinen palomies, joka jaksoi vastata lasten kysymyksiin ja näytti kaiken maailman jänniä laitteita aina lämpökameroista moottorisahoihin. Kaikki lapset pääsivät paloauton kyytiin.

Heti aulassa lapset ällistelivät tällaista vanhanaikaista palokärryä, jota hevoset ovat vetäneet perässään. Meille paikkoja esittelevä palomies sai kysymysten tulvan vastaansa.

Palomies näytti esimerkkiä, miten tankoa pitkin liu´utaan. Kaksivuotias ihmettelee.

Ja mitäs täältä luukusta löytyy....

 

Lasten riemuksi paikalle ajoi vielä ambulanssi, jonka sisälle päästiin kurkkimaan.

Paloautojen lisäksi kävimme vielä katsomassa yläkertaa, jossa oli palomiesten taukotiloja, kuntosali, huoneet nukkumista varten, sauna... Yläkerrasta lapset vielä katselivat vanhanaikaista palokärryä kaiteen läpi.

 

 

Me olimme kuvitelleet, että saamme katsella paloautoja ehkä vartin ajan ja olimme pukeneet päälle oikein kunnon talviulkoilukamppeet. Kuumahan tuolla tuli, kun meille esiteltiin paloautoja ja paloasemaa oikein ajan kanssa. :)

Tästä riittää varmaan puheenaihetta vielä pitkään...

Ulkoliikuntaa

Eilen harrastimme urakalla ulkoliikuntaa lasten kanssa. Aamupäivällä pakkasimme sukset rattaisiin ja kävelimme läheisille laduille hiihtämään. Porukan isoimmalla on tuliterät monot ja sukset ja hän on aivan innoissaan lähdössä ladulle suihkimaan aina kun mahdollisuus tulee. Minä ja pienemmät lapset liikuimme hitaammin ja neljävuotias hiihteli pitkän suoran päähän ja takaisin aina uudelleen ja uudelleen.

Kaksivuotiaskin pääsi kokeilemaan suksia ja hyvin sujui.

Ja sai yksivuotiaskin sukset jalkaan ja sinnillä eteni parikymmentä metriä sukset jalassa. Eikä yhtään saanut auttaa!

Olen kuullut, että tosihiihtäjät saattavat olla tiukkoja näitä pieniä hiihtelijöitä kohtaan, mutta me kyllä saimme ihanan vastaanoton laduilla, useampi ihminen pysähtyi juttelemaan lasten kanssa. Ja kun olimme keränneet kimpsut ja kampsut pois ja lähdössä lounaalle, latukone tuli kuin tilauksesta ajamaan ladun ja uusimaan muussaamamme urat taas viimeisen päälle. ;)

Iltapäivällä lähdimme hetken mielijohteesta vielä pulkkaretkellä liukurit, pulkat ja eväät mukanamme. Mitään grillattavaa ei ollut, mutta tunnelman vuoksi virittelimme grillikotaan myös tulet. Lämmintä juomaa, vähän syötävää ja pulkkamäki, mikäs sen parempaa.

Peukkula-päivä

Olemme jo jonkin aikaa lasten kanssa puuhanneet Peukkulaan lähtöä ja tänään se sitten vihdoin tapahtui. Peukkula ei ole meitä erityisen lähellä, mutta kuitenkin siedettävän matkan päässä, joten pääsimme sinne kävellen. Peukkula on paikallinen ihan mahtava lasten sisäleikkipaikka ja kesäaikaan myös ulkoalueet ovat mainioita. Ihmettelen kyllä välillä, millä rahalla tämä valtava paikka toimii, koska olemme monesti olleet Peukkulan ainoita asiakkaita. Toisaalta onpahan helppoa vahtia lapsia, kun ei ole muita lapsia tiellä vilistämässä. ;)

Ja sielläpä sitä pompittiin...

...kiivettiin...

... ja leikittiin.

Asiasta innostunut automies löytää mistä tahansa pikkuautoja. 

Hurjia loikkia pallomereen...

Välillä siirryimme rauhoittumaan satuhuoneisiin. Prinsessahuoneessa oli ihania prinsessahepeneitä ja leikkiruokia ja keittiövälineitä. Tämä on se juttu, miksi tykkään Peukkulasta enemmän kuin esimerkiksi Hoplopista, Peukkulassa kun on mahdollisuus välillä leikkiä jotain muutakin kuin hillitöntä kaahottamista ja riehumista (vaikka paikkansa toki silläkin on).

Perhepäivähoitajan herkkuhetki, sieni ja kaksi muffinssia pöytääntarjoiltuna.

Yksivuotiaan teehetki.

 

 Ruuaksi tänään uunirapua.

Helmiä (näistä tuli riita, neljät helmet eivät millään  riitä kolmelle koristautujalle).

Prinsessa Kristiina kattaa pöytää.

Kyläkaupan valikoimaa:

Kyläkaupan myyjä laskeskelemassa ostosten hintaa...

Ja sisällä oli ihan oikea autokin, jossa sai sisällä myllätä mielin määrin! Jos oikein tarkasti katsoo, autossa näkyy kaksi päätä. Kolmas pää on tainnut kumartua tutkimaan auton ominaisuuksia ja mittaristoja...

Ja vaikka kuinka paljon kaikkea muuta, jota en ehtinyt millään kuvata.

Hauskaa oli! Vaikka niinhän meillä on aina.

Metsäretkellä

Kyllästynköhän ikinä metsäretkipäivitysten tekemiseen? Meillä on vain niin kivaa! Keli oli perjantaina ihan hurjan kylmä ja tuulinen. Siinäpä sitten topatuille pikkukäsille ongelma, miten pitää leipää kädessä...

Yksivuotiaan näyte:

Kaksivuotias keksi keinon:

Söimme eväät korkealla mäellä. Alhaalla on suo, jonka eväiden syönnin jälkeen vielä kiersimme.

Kiireisten mukit kenollaan:

Suon läpi meni oja ja ojan yli meni kaksi sympaattista pientä siltaa. Lapset ylittivät sillat kieli keskellä suuta... onneksi pudotus olisi ollut vain parinkymmenen sentin luokkaa.

Toinen silta toisella puolen suota.

Laitoin huvikseni GPS:n päälle, kun lähdimme kävelemään. Matkaa tuli 1,5km ja aikaa kului 1 tunti ja 55 minuuttia, sisältäen eväänsyönnit, kivien päälle kiipeilyt ja kaikki ihmettelyt. :)

Grillausretki

Meidät pyydettiin mukaan grillailemaan makkaraa lähipuistosta tutulla porukalla. Ja mehän lähdetään mukaan ihan mihin vaan kivaan! Grillauspaikalle on muutaman kilometrin matka ja se taittui aika vauhdikkaalla tyylillä iloisesti kiljuen. Hyvin jaksaa parivuotiaskin hölkötellä iloisen porukan mukana. :) Laskin, että meitä oli yhteensä 4 aikuista ja 11 lasta.


Hiillosta odotellessa hölkättiin mäkeä ylös ja alas:

Nälkä!

Pillimaitoa Mehujehusta. Kannattaa tutustua Mehujehuihin, jos eivät vielä ole tuttuja. Mehujehu on siis tuollainen muovinen kotelo, josta pienikin mehun tai maidon imeskelijä saa janon sammutettua ilman, että on maidot vahingossa puristettu vaatteille.

Vielä riitti takaisintulomatkallakin virtaa juosta.

Olipa kiva reissu!

Hillopurkkeja

Olin reilu puoli vuotta sitten perhepäivähoitajille suunnatulla kurssilla, jossa tämä hillopurkki-idea tuli esille. Nyt kun päätin sen toteuttaa, en kuollaksenikaan muistanut mitään muuta kuin sen, että hillo maalattiin ja etikettiin tuli lapsen nimi ja vuosiluku. Ehkä joku muu muistaa? Meidän hillopurkeista tehtiin kuitenkin blogikelpoisia ja salamyhkäisiä ja nimet säästimme taideteosten kääntöpuolelle.

Tämä oli kiva askartelu siinä mielessä, että tässä sai käyttää montaa tekniikkaa, saksia, vesivärejä, kyniä ja liimaa. Jokainen vaihe kesti niin vähän aikaa, että kiireisinkin sielu sai hillopurkit valmiiksi. Isommilla lapsilla oli heti mielessä, mitä hilloja he meinaavat hillota. Aika värikkäitä ja erilaisia hillopurkkeja saimme aikaiseksi, vai mitä? Porukan vanhin halusi liimata silkkinauhaa purkinreunan ympärille, mutta kahdelle nuoremmalle se ei sopinut.

Kaksivuotias hoksasi muutama päivä sitten eteisestä loistavaksi leikkialustaksi puisen arkun, juuri taaperolle sopivalla leikkikorkeudella! Eikä kukaan muu ole vielä hoksannut samaa, eli rauhassa saa leikkiä... (toistaiseksi).

 

Iltapäivällä metsityimme. Metsästä löytyikaikkea merkittävää: sieniä, mustikoita, puolukoita, lätäköitä ja keppejä. Ja hienoja kiipeilykiviä!

Syksyn sienihommia

Meidän ryhmään iski sienivillitys! Jopa yksivuotias oppi sanomaan sienen ja innoissaan metsässä etsii sieniä - eikä hän jää suinkaan ihailemaan niitä, vaan jalalla polkee ne rikki ja nauraa päälle. Löysimme viime viikolla kirjastosta aivan mahtavan opuksen, Mauri Lahden Mikä tämä sieni on- sienikirjan. Kirjassa on kerrottu hyvin lapsentasoisesti valtava määrä tietoa sienistä ja taisipa jotain tietoa tarttua myös minunkin päähäni, tunnistin metsäretkellä muutaman sienen enemmän.

Kuvia viime viikon sieniretkeltä. Lapset löysivät jo kypsyneitä puolukoita ja kyykkivät puskissa ruokailemassa, vaikka ihan eivät tainneet puolukat vielä olla parhaimmillaan...

Sieniäkin löytyi. Tunnistimme ainakin monenlaisia tatteja, rouskuja ja kärpässieniäkin näimme!

Ja valtava muurahaiskeko, jossa kävikin aika kuhina.

Sieniretken jälkeisenä päivänä meidän oli tarkoitus askarrella kärpässienet, mutta yllätyksekseni meillä ei ollutkaan tarpeellisia tarvikkeita siihen.  Maanantaina keksin sitten tehdä kärpässienet uudella tavalla, kun ei kerran oikeita tarvikkeita ollut ilmestynyt itsekseen kaappiin viikonlopun aikana.

Jalka tuli vessapaperirullasta ja se maalattiin sormiväreillä valkoiseksi...

Ja lakki tuli rahkapurkista, josta oli alareunasta otettu vähän liikoja pois. Punaista maalia vaan...

Valkoiset pilkut töpsöttelimme vanupuikon avulla. Sienikirjasta luimme, että sama sienikin voi esiintyä eri kokoisena ja muotoisena, joten nämä kärpässienet ovat varmasti aivan kelvollisia! Vai mitä?