Lintuja ja onnentoivotuksia uusiin seikkailuihin

 Uppo-Nallen naama oli mietinnästä soikea:
miksi on toinen tassu vasen
ja toinen taas on oikea?
Sitten se ratkaisun keksi
ja tuli iloiseksi.
Epäilystä asiasta eipä enää kellään:
oikealla tassulla tervehditään,
mutta vasemmalla hyvästellään.

Yksi pikkuinen on lopettamassa meillä hoidossa ja lähdössä uusiin seikkailuihin ja se puhuttaa kovasti muita lapsia. Painoimme kädenjäljistä  lasten kanssa heipattelukorttiin lintuja ja siitä tuli minusta tosi ihana! Hoitotädin tehtäväksi jäi tuunata linnuille nokat ja jalat. Kuvan ottamisen jälkeen kortti sai vielä tekstit.

Voidaan me siltikin olla kavereita, tuumasi viisivuotias kun uutisen kuuli! Ja näinhän se on!

Pingviinit lumisateessa

 Tänään askartelimme ja maalasimme lasten kanssa pingviinit lumisateeseen. Pienemmille leikkasin osia valmiiksi, vanhin teki miltei kaiken itse.

Lumi maalattiin valkoisella sormivärillä, kas näin:

Sitten mustalle kartongille piirrettiin pingviini jalkapohjan muodon mukaan ja liimattiin siihen kiinni nokka, silmät, räpylät, valkoinen maha, siivet... Ja tällaisia niistä tuli, ensimmäisenä neljävuotiaan pingviini. Neljävuotias halusi piirtää silmää iskevän pingviinin.

Kaksivuotiaan pingviini on lumikasan päällä.

Ja toisen kaksivuotiaan pingviini on tässä. Yritin ehdotella aikuisen makuun sopivia paikkoja silmille ja nokalle, mutta yritäpä taiteilijaa taivutella. ;)

Hienoja tuli ja lapset olivat ylpeitä!

Täällä on ihan mahtavat talviset ulkoilukelit. Onneksi pakkanen on hellittänyt, eikä pienempiäkään enää palele ulkona. Lunta riittää yksivuotiaan vyötärölle asti. Lumessa kahlaaminen vaatii jo sisun lisäksi myös hyvää kuntoa. Pehmeään lumeen häviävät myös lelut... meiltä on nyt muutaman viikon hävinnyt kaikki isommat lasten muovilapiot. Kevät varmaan paljastaa meille monet kadonneet lelut muutamien kuukausien päästä. Onneksi hätä keinot keksii, kaksivuotias huhki puistossa aamulla lumihommia liukuri apunaan:

Loppukevennyksenä vielä; talven hittikenkä ja kenkien muotiväri on..?

Ilotulitusraketteja

Löysin Pinterestistä idean tähän kivaan ja taaperoystävälliseen uudenvuoden maalailuun. Lopputulos tosin näytti Pinterestin raketeissa aika erilaiselta, kenties käytetty hapsutettu rulla oli pienempi halkaisijaltaan? Meidän raketit tehtiin sormiväreillä ja hapsutetulla vessapaperirullalla.

Ja sitten näin vaan lässäyteltiin raketit paperiin. Tarkkana sai olla, että sormet pysyivät puhtaana. Vaan loppujen lopuksi homma oli niin hauskaa, että hymyssä suin tämäkin taapero maalaili suoraan sormella paperiin. :)

Kaksivuotiaan raketit:

Yksivuotiaan työskentely on niin vauhdikasta, ettei siitä minun reagointinopeudellani saada kuvia. :D Yksivuotiaan raketit:

Vielä vapaata taidetta sormiväreillä, vasemmalla yksivuotiana keltainen maalaus, oikealla kaksivuotiaan värikkäämpi työ.

Muutama viimeinen päivä tästä vuodesta vietetäänkin pienellä porukalla vain kahden taaperon voimin.

Ei autoa voi syödä!

Viime viikon loppupuolella löysin kaapista ison pinkan kirjoja, jotka ovat olleet odottamassa sopivan ikäistä taaperoa lukijakseen. Nostin kirjat saataville ja ne ovatkin olleet ahkerasti käytössä. Luimme tänään aamulla yhtä kirjaa ja varsinkin kaksivuotiaan huumorisuoneen iskivät eri sivuilla olevat kysymykset syötävistä kelpaavista asioista. Eihän autoa voi syödä!

Olemme alkuviikon koolla pienellä porukalla. Tänään meillä oli kaksivuotiaan kanssa oikein laatuaikaa touhuiluun, kun pienin nukkui. Kaivoin miniatyyriset piparimuotit kaapista ja teimme kaksivuotiaan kanssa yhdessä hauskaa välipalaa. Vesimeloni olisi varmaan rakenteeltaan parhaiten tähän hommaan sopivaa. Omena, päärynä ja kiivikin kelpasivat tähän hätään!

Voihan auton syödä! Kuvassa omenauto, omenasydämiä, kiivisydän ja omenaheppa.

Jämät heitimme blenderiin ja saimme hahmojen lisäksi hedelmäsmoothieta välipalaksi. :)

Koska aikaa oli ja tämä homma valmistui nopeasti, innostuimme vielä kaivamaan sormivärit kaapista. Yhdessä askartelukirjassa oli idea painaa piparimuotilla perunanpuolikkaaseen kuvion rajat ja sitten veitsellä leikata reunat pois. Hyvin ja helposti sujui, tosin painamiseen tarvitaan aikuisen voimaa ja leikkaamiseenkin apua.

Taiteilija halusi vielä autojen viereen kirjoitettavan, kenen mikäkin auto on. Hienoja autoja tuli ja niin montakin, että saatiin aika monelle tuttavalle omat kulkupelit...

Omenapainantaa

Idea painaa omenoilla omenoita on ollut esillä monessa blogissa, Pinterestissä ja eri Facebookin ryhmissä, joten pakkohan meidänkin oli sitä kokeilla.Väreinä käytimme sormivärejä. Idea on kieltämättä hauska, mutta ainakin taaperoikäiselle aika hankala toteutettavaksi ihan yksin. Vai olikohan meillä aika pieniä omppuja, kun tuntui, että pienen oli niihin vaikeaa tarrata?


"Mä teen omppupiirakkaa", sanoi kaksivuotias.

Nuorimmainen halusi käyttää perinteistä menetelmää värin levittämisessä. Ja mikäpäs siinä!

Muutkin tekivät vielä sormiväreillä vapaata taidetta. Tästä tulee raketti!

Syksyn sienihommia

Meidän ryhmään iski sienivillitys! Jopa yksivuotias oppi sanomaan sienen ja innoissaan metsässä etsii sieniä - eikä hän jää suinkaan ihailemaan niitä, vaan jalalla polkee ne rikki ja nauraa päälle. Löysimme viime viikolla kirjastosta aivan mahtavan opuksen, Mauri Lahden Mikä tämä sieni on- sienikirjan. Kirjassa on kerrottu hyvin lapsentasoisesti valtava määrä tietoa sienistä ja taisipa jotain tietoa tarttua myös minunkin päähäni, tunnistin metsäretkellä muutaman sienen enemmän.

Kuvia viime viikon sieniretkeltä. Lapset löysivät jo kypsyneitä puolukoita ja kyykkivät puskissa ruokailemassa, vaikka ihan eivät tainneet puolukat vielä olla parhaimmillaan...

Sieniäkin löytyi. Tunnistimme ainakin monenlaisia tatteja, rouskuja ja kärpässieniäkin näimme!

Ja valtava muurahaiskeko, jossa kävikin aika kuhina.

Sieniretken jälkeisenä päivänä meidän oli tarkoitus askarrella kärpässienet, mutta yllätyksekseni meillä ei ollutkaan tarpeellisia tarvikkeita siihen.  Maanantaina keksin sitten tehdä kärpässienet uudella tavalla, kun ei kerran oikeita tarvikkeita ollut ilmestynyt itsekseen kaappiin viikonlopun aikana.

Jalka tuli vessapaperirullasta ja se maalattiin sormiväreillä valkoiseksi...

Ja lakki tuli rahkapurkista, josta oli alareunasta otettu vähän liikoja pois. Punaista maalia vaan...

Valkoiset pilkut töpsöttelimme vanupuikon avulla. Sienikirjasta luimme, että sama sienikin voi esiintyä eri kokoisena ja muotoisena, joten nämä kärpässienet ovat varmasti aivan kelvollisia! Vai mitä?

Muurahaisia!

Viime viikolla tehtailimme muurahaisia. Varsinkin kaksivuotias on innostunut muurahaisista, mutta neljävuotiaskin niistä tykkää. Useimmiten olemme askarrelleet ja maalanneet silloin, kun pienin vielä nukkuu, mutta nyt otimme pikkuisenkin mukaan taiteilemaan.

Kaksivuotias maalaa vihreän taustan vesiväreillä:

Yksivuotiaan ronskit otteet. Pohjasta tuli aika rouhea, kun pensselistä irtosi karvat maalaukseen...

Vihreän pohjan päälle töpsötimme sormiväreillä kolme sormenjälkeä perätysten. Kun maalaus kuivui, lapset piirsivät vielä tusseilla jalat muurahaisille. Neljävuotiaan muurahaisia:

Kaksivuotiaan muurahaisia:

Tämä oli kyllä ihanin maalausjuttu hetkeen, lapsille tosi mieluisa ja lopputuotoksetkin ovat ihania. :) Yksivuotiaan muurahaiset jäivät kuvaamatta, mutta niistäkin tuli oikein hienoja!

 Viime viikolla ulkoilimme oikein urakalla, sisällä kävimme häthätää syömässä lounaan ja nukkumassa päikkärit. Ulkona syötiin eväitä...

... juotiin uimisen lomassa hellejuomaa...

 ...tottakai polskittiin uima-altaassa....

...hengattiin terassilla...

 ...syötiin grilliruokaa...

 ...uitiin järven rannassa...

 ...istuskeltiin ja katseltiin pieniä sammakonpoikasia...

...huljuteltiin varpaita vedessä ja roiskuteltiin...

... ja tietenkin pompittiin trampalla sopiva hiki pintaan! Itselleni tosin tuli hiki pelkästä ajattelusta, mutta lapset ne jaksavat puuhata, kelistä viis!

Kaksivuotiaan toivepäivä

Tänään vietettiin kaksi vuotta täyttävän toivepäivää ja touhusimme kaikkea, mistä nyt kaksivuotiaat tykkäävät.

Aamulla satoi, mutta lähdimme silti ulos. Lapset hyppivät lätäköissä, löysivät sammakon, etanoita ja hyttysiä, puolukankukkia...

Välipalalle leivoimme terveellisyyttä tapailevia banaani-mustikkamuffinsseja. Ensin sekoitettiin jugurttia, muussattua banaania ja vaniljaa...

Sekoitettiin joukkoon kaurahiutaleita ja täysjyvävehnäjauhoja...

Annettiin välillä innokkaan kaverinkin tehdä jotain... tässä menee mustikat mukaan taikinaan. Oikein hyviä muffinsseja tuli, maistuivat kaikille!

Iltapäivällä ennen uloslähtöä maalattiin samalla tekniikalla kuin joskus maaliskuussa. Olen aivan varma, että tämä sankari muisti täsmälleen, mitä autoilla maalaaminen tarkoitti, sen verran nopeasti hän kipaisi hakemaan mieluisat autot laatikosta ja kiipesi penkille istumaan.

Myöhemmin vielä kyselin sankarilta, että mitäs me tänään maalattiin. "Likaisia autoja", hän vastasi. Niitäpä niin! :)

Mukavaa viikonloppua!