Arkisia puuhia

 Muutamana viime päivinä emme ole tehneet mitään ihmeellistä. Mutta eihän sitä aina tarvitsekaan! Hoitoviikotkin ovat olleet vähän katkonaisia, viime viikko "loppui" torstaihin ja tällä viikolla jo tiistaina. Askartelutkin ovat vähän jääneet, kun askartelutarvikkeet alkavat loppua. Mies tosin totesi asiaan jotain poikkipuolista, kun katseli muutama päivä sitten sotkuista ja ylitsepursuilevaa askartelukaappiamme... siellä ei vain ole mitään tarpeellista ja inspiroivaa. ;)

Säät ovat suosineet ja olemme ulkoilleet ihan urakalla. Aamupäivisin ulkona on tullut oltua 1½ tuntia, joskus lähempänä kahta tuntiakin ja samanmoinen määrä ulkona. Kun päivän aikana vielä nukutaan päikkärit ja syödään kolmesti, ei kyllä jää sisälläololle paljoa aikaa. Onneksi koko porukka nauttii täydellä sydämellä ulkoilusta. Ulkoilun lisäksi kaikille lapsille on tullut varsinainen musiikkivillitys, olemme laulaneet Soivan laulukirjan tahdissa, laulupussista, soitelleet soittimilla...

Helatorstaita edeltävänä päivänä kävimme retkellä vähän kauempana olevassa puistossa. Eväät käytiin ostamassa nostalgisesta pikkukioskista ja lapset valitsivat itse juomansa...

Evääksi mitäs muuta kuin banaania. Voisin vaikka lyödä vetoa, että banaani on lasten yleisin eväsherkku.

Neljävuotiaan mehuhetki

Alkuviikosta lapset tekivät aamulla ennen uloslähtöä itse salaattinsa. Olen kuullut, että monille lapsille ei maistu salaatti, mutta tämä porukka olisi ilman jatkuvaa kieltämistä syönyt varmaan koko salaattiannoksen ennen uloslähtöä. Parempi kai niin päin! Pitäisi ottaa useamminkin lapset mukaan ruuanlaittoon. Monesti sitä vain ajattelee tekevänsä asiat nopeimman kautta. Olen kuitenkin viikoittain tehnyt ruokaa niin, että ainakin nuorinta lukuunottamatta jokaiselle on jotain puuhaa.

Neljävuotias pilkkoo kurkkua.

Kaksivuotiaan pilkkomista, veitsi meinasi kääntyä terä ylöspäin...

Yksivuotias on viime aikoina kunnostautunut repimishommissa, joten hän sai kunnian tehdä salaattiruukusta silppua. Hyvin sujui, vaikka vähän meinasi mennä räiskimiseksi ja syömiseksi!

Kaksivuotiaskin halusi repiä salaattia.

Neljävuotias leikkaisi kaiken ruuan saksilla, jos saisi päättää.

Salaatiltahan se näyttää!

 Soittimet ovat olleet jo jonkin aikaa meillä soitinlaatikossa, eikä lapsia ole juurikaan kiinnostanut kaivaa niitä esille. Jossain vaiheessa oma nelivuotiaani olisi kuunnellut musiikkia vaikka vuorokauden ympäri, mutta tänä vuonna musiikin kuuntelu tai laulaminen eivät ole olleet ollenkaan kiinnostavia, kunnes  taas viime aikoina lapset ovat innostuneet uudelleen musisoimisesta. Kaivoimme kaikki soittimet esiin ja laskimme ne: yhteensä meillä on 12 erilaista soitinta. Porukan pieninkin, 12 kuukauden ikäinen taapero, oppi puhaltamaan huiluun ja sai aikaiseksi äänen. Voi sitä riemua! Soile Perkiön Soiva laulukirja on ollut ahkerassa käytössä ja musiikkia on kuunneltu niin levyiltä kuin Spotifynkin kautta.

Tiistaina lähdimme iltapäivällä neljävuotiaan toiveesta lenkille. Aluksi lapset juoksivat pitkin metsäpolkuja ja etsivät isoja kiviä, joilla kiipeilivät ja joilta he vuorotellen hyppivät alas. 

Yksivuotias yritti parhaansa mukaan pysyä isojen vauhdissa. Yritys hyvä 10!

Mustikanraakileitakin löytyi aivan mahdottomasti! Jotkut pessimistisimmät ovat väittäneet, että tästä vuodesta tulee huono mustikkavuosi, mutta enpä taida uskoa.