Omenapiirakkaa

Saimme viikon alussa kassillisen omenoita ja päätimme tehdä niistä omenapiirakan. Tässäpä muutama eri tapa asetella omenapalat taikinan päälle:


Sotilaallinen rivi:

Taiteellisesti yksi sinne, toinen tänne:

Yhdessä kaverin kanssa:

Mahdollisimman syvälle taikinan sisälle:

Kanelia päälle ja uuniin!

Ulkona satoi kaatamalla ja lapset keksivät raahata terassilta teltan sateeseen ja olla sateensuojassa teltan sisällä. Mahduinkohan minä sinne? En! :D

Loppuviikko menikin sairastelun merkeissä koko porukalta.Vaan nyt on joka iikka terve, joten pääsemme aloittamaan viikon koko porukalla. Omenateemalla jatkamme ensi viikollakin!

Viime viikon puuhia

Viime viikolla emme tehneet mitään kovin ihmeellistä. Tai oikeastaan, niinhän ei saisi kuulemma ikinä sanoa, koska vapaa leikki on lapsille juuri sitä ihmeellistä. Ja sitä tehtiin... ja tehtiin kyllä jotain muutakin.

Tiistaina jumpattiin. Jo alkoi ujoinkin reipastua kiipeilemään ja hyppimään, eikä hoitotäti kerennyt juuri kameraansa käytellä. Hauskaa oli!

Keskiviikkona käytiin kirjastossa. Kamalasti kirjoja ja ihanat pehmeät lueskelupaikat... Jokaiselle löytyi jotain mieluisaa luettavaa. Hyvin huomaa lasten ikäerot kirjastossa käydessä, neljävuotias keskittyisi lukemiseen vaikka tunnin muuta huomaamatta, kaksivuotias vartin ja yksivuotias ehkä minuutin.

Teimme muovailuvahaa itse. Valmistuessaan muovailuvaha oli ihan kelvollisen ja hyvin muovailtavan oloista, mutta muovailtaessa se ikään kuin suli käsiin. Pitää vielä jatkaa paremman ohjeen etsimistä.

Torstaina pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme iltapäiväksi metsäretkelle. Tämä on ihan parasta, minusta ja lapsista! Metsässä muuten äänekkääseen porukkaan laskeutuu hiljaisuus. Joku kipittää polkua pitkin, toinen kiipeää kivelle ja kolmas etsii puolukoita mättäästä. Ja kun kahden tunnin jälkeen sanoo, että olisi aika lähteä kotiin, tulee vastaus "ei vielä". Vaan viihtyisihän tuota metsässä kuka vain.

Hei me jumpataan!

Tälle syksylle saimmekin kokonaan uuden aktiviteetin, kun lähistölle asuva perhepäivähoitaja pyysi meitä yhdessä ryhmänsä kanssa läheisen päiväkodin liikuntasaliin jumppavuorolle. Tiistai on siis tästä eteenpäin jumppatiistai! Olemme käyneet jumpassa vasta kaksi kertaa ja ainakin pienten osalta homma on mennyt lähinnä ihmettelyssä. Mutta tästä tulee varmasti vielä tykätty juttu!

Ja sitten oli vielä trampoliini, sählymailoja ja maalit, pallonheittelypiste, laululeikkejä... Ainakin lapsille tuli hiki pintaan! :)

Syksyn sienihommia

Meidän ryhmään iski sienivillitys! Jopa yksivuotias oppi sanomaan sienen ja innoissaan metsässä etsii sieniä - eikä hän jää suinkaan ihailemaan niitä, vaan jalalla polkee ne rikki ja nauraa päälle. Löysimme viime viikolla kirjastosta aivan mahtavan opuksen, Mauri Lahden Mikä tämä sieni on- sienikirjan. Kirjassa on kerrottu hyvin lapsentasoisesti valtava määrä tietoa sienistä ja taisipa jotain tietoa tarttua myös minunkin päähäni, tunnistin metsäretkellä muutaman sienen enemmän.

Kuvia viime viikon sieniretkeltä. Lapset löysivät jo kypsyneitä puolukoita ja kyykkivät puskissa ruokailemassa, vaikka ihan eivät tainneet puolukat vielä olla parhaimmillaan...

Sieniäkin löytyi. Tunnistimme ainakin monenlaisia tatteja, rouskuja ja kärpässieniäkin näimme!

Ja valtava muurahaiskeko, jossa kävikin aika kuhina.

Sieniretken jälkeisenä päivänä meidän oli tarkoitus askarrella kärpässienet, mutta yllätyksekseni meillä ei ollutkaan tarpeellisia tarvikkeita siihen.  Maanantaina keksin sitten tehdä kärpässienet uudella tavalla, kun ei kerran oikeita tarvikkeita ollut ilmestynyt itsekseen kaappiin viikonlopun aikana.

Jalka tuli vessapaperirullasta ja se maalattiin sormiväreillä valkoiseksi...

Ja lakki tuli rahkapurkista, josta oli alareunasta otettu vähän liikoja pois. Punaista maalia vaan...

Valkoiset pilkut töpsöttelimme vanupuikon avulla. Sienikirjasta luimme, että sama sienikin voi esiintyä eri kokoisena ja muotoisena, joten nämä kärpässienet ovat varmasti aivan kelvollisia! Vai mitä?

Sateenvarjot

Askartelimme viime viikolla yhtenä kaatosateisena päivänä lasten kanssa sateenvarjot. Ennen sateenvarjojen kuvaamista yksi lapsi ehti repiä omansa ja yksi vei sateenvarjonsa kotiin, mutta onneksi yhdestä saimme kuitenkin kuvatodisteetkin. :) Sateenvarjon yläpuolella on sadepisaroita, jotka erottuvat vähän huonosti kuvasta.

Yksi aamu kaivoin monitoimikoneen kaapista ja otin apukokeiksi neljävuotiaan ja kaksivuotiaan, jolta sujuikin tämä raastamisyhteistyö kuin tanssi. Kaksivuotias tiputti porkkanat varovasti koneeseen ja neljävuotias painoi ne alas ja käytteli nopeusnappia. Kaksivuotiaalla taisi tämä homma olla vähän siinä rajoilla, että oliko se aivan kamalan kivaa vai aivan kamalan jännittävää!

Neljävuotias kokosi laitteen. Helppoa, sanoi hän, minä en ollut niin varma...

Ja sitten työn touhussa:

Porkkanaraastetta tehtiin tietenkin vähän ylimääräistä, että saimme hyvän tekosyyn leipoa iltapäivällä porkkanarieskoja. Nam!

Nurkassa kököttävä kitarakin on kiinnostanut lapsia nyt viime aikoina. Se kiertää vuorotellen sylistä syliin, aika iso ja jännittävä soitin! Neljävuotias lauleskelee kitaran säestyksellä, kaksivuotias näppäilee kitaraa aivan keskittyneenä ja yksivuotias läppäisee kitarankieliä avokämmenellä ja nauraa äänille. Kukin tyylillään!

Pesukatu!

Nyt tuli syksy! Purimme trampoliinin talveksi pois pihalta ja lapset pääsivät pesemään trampoliinin pehmusteita. Ketään lasta ei tarvinnut paljoa hommaan huokutella. Laitoin ämpäriin ihan muutaman tipan astianpesuainetta ja vettä paineella päälle. Vaahto on lapsista tietenkin tärkeintä ja sitä kyllä riitti.

Kaksivuotias ja neljävuotias keksivät laajentaa pesulaideaa. Myös mopot ja pyörä pääsivät pestäväksi:

Lomalta arkeen

Syksy tuli ja minä ja lapset palasimme lomalta arkeen. Ehkä elokuun loppua ei aivan virallisesti lasketa vielä syksyksi, mutta olemme jo vetäneet ensi kerran välikausikamppeet päälle ja puistakin alkaa jo varista ensimmäisiä lehtiä.

Luin jossain vaiheessa kevättä hauskan artikkelin siitä, että asiantuntijatkaan eivät erota abstraktia taidetta taaperoiden tekemistä taideteoksista. Artikkelin yhteydessä oli testi, jossa sai itse kokeilla erottaa taaperoiden ja huipputaiteilijoiden teokset. Käy kokeilemassa!http://www.buzzfeed.com/jenlewis/quiz-can-you-tell-the-difference-between-modern-art-and-art

 Me teimme lasten kanssa seuraavanlaisia ehdokkaita vaikkapa Kiasmaan, ensimmäisenä neljävuotiaan teos, jonka nimi oli Huvipuisto:

Kaksivuotiaan Paloauto ja kärpänen:

Yksivuotiaan nimetön taideteos:

Tällä viikolla on monessa paikkaa uutisoitu siitä, kuinka paljon liikaa päivähoidossa lapsille syötetään sokeria. Aihe on hyvä ja tärkeä ja sitä sietääkin miettiä, itse kunkin! Sen kunniaksi jaan meidän välipalasuosikin: banaanijäätelön! Maistuu lapsille ja aikuisille! Banaanijäätelöä kannattaa ehdottomasti kokeilla, se kuulostaa liian yksinkertaiselta ollakseen hyvää, mutta se on aivan ihanaa.

Banaanijäätelö
Tarvitset aineksiksi ainoastaan banaaneja. Yksi banaani per syöjä riittää pääsemään ainakin alkuun. Pilko banaanit ja pakasta jäisiksi ainakin muutama tunti. Laita jäiset banaanit tehosekoittimeen (tai käytä sauvasekoitinta), sekoita rakenne ilmavaksi ja nauti!

Vielä lopuksi kaveruksista kuva. Taisi tulla lomalla ikävä, sen verran tiiviisti on pysynyt käsi kaverin kädessä...