Vappujuhlat

Vappuaaton yönä satoi lasten suureksi riemuksi lunta. Lumetonta aikaa ei ole ollut täällä kuin muutama viikko, mutta lumi oli lapsille taas yhtä suuri riemunaihe kuin alkutalven ensilumet. Aamupäivällä kävimme ennen puistoonlähtöä pienellä lenkillä. Hienosti jaksoivat ja halusivat porukan pienimmätkin kävellä, vaikka osan matkaa istuivatkin rattaissa.

 

Lumessa kahlaamista...

 Iltapäivällä järjestimme perinteiset vappupippalot omassa leikkipuistossamme. Lumi oli onneksi jo vähän sulanut. Tässä kuvassa ensimmäiset olivat jo kerinneet syödä ja lähteä pöydästä....

Minä olin pöydässä eka ja pöydässä vika, nämä munkit tekivät sen verran suuren vaikutuksen joukon pienimpään... Nam nam.

Naamiaisissa oli ainakin astronautti, Paavo Väyrynen, aave, Spiderman, merirosvo, muutama kummallinen perhepäivähoitaja...

... ja pikkuinen kettu.

Ohjelmanumerona oli saippuakuplien puhaltelua, musiikkia, muutamia paukkuserpentiinejä...

Aamupäivällä olimme ulkona pari tuntia, iltapäivällä melkein kolme tuntia. Kevään edetessä ulkoiluajat vain pitenevät, kesällä käymme sisällä pyörähtämässä vain syömisten ja nukkumisen verran. Sitä odotellen!

Hyvää vappua!

Lintuja ja onnentoivotuksia uusiin seikkailuihin

 Uppo-Nallen naama oli mietinnästä soikea:
miksi on toinen tassu vasen
ja toinen taas on oikea?
Sitten se ratkaisun keksi
ja tuli iloiseksi.
Epäilystä asiasta eipä enää kellään:
oikealla tassulla tervehditään,
mutta vasemmalla hyvästellään.

Yksi pikkuinen on lopettamassa meillä hoidossa ja lähdössä uusiin seikkailuihin ja se puhuttaa kovasti muita lapsia. Painoimme kädenjäljistä  lasten kanssa heipattelukorttiin lintuja ja siitä tuli minusta tosi ihana! Hoitotädin tehtäväksi jäi tuunata linnuille nokat ja jalat. Kuvan ottamisen jälkeen kortti sai vielä tekstit.

Voidaan me siltikin olla kavereita, tuumasi viisivuotias kun uutisen kuuli! Ja näinhän se on!

Metsäretkellä

Metsäretkien aika on taas alkanut. Vielä polut ovat vähän lumisia ja jäisiä, mutta muutaman viikon päästä sekin tilanne muuttunee. Pienin kulki osan matkaa repussa, osan matkaa käveli. Ja näin me mentiin:

Välillä tällä parivaljakolla oli halihetkiä:

Retkillä pitää tietenkin olla eväät mukana! Meille on vakiintunut metässä sopivan matkan päässä sopivan laakea ja korkea eväskivi, jolle mahtuu useampi lapsi yhtä aikaa istumaan. Kyllä maistui. :)

Kevään merkkejä

Tulostin Luontoliiton kevatseuranta.fi- sivuilta lapsille yhteisen kevätseurantalomakkeen. Kun kaikki kevään merkit on havaittu, lomakkeen voi lähettää Luontoliittoon ja samalla saa osallistuttua arvontaan. Tässä on hauskoja pieniä tehtäviä kevääseen liittyen, aina leskenlehtien laskemisesta alkaen. Täällä päin ainakaan minä en ole vielä havainnut yhtään kevään merkkiä, luntakin on vielä sen verran.

Mutta sitä me vähän ihmettelimme, että näitä kevään merkkejä ei kevätseurannassa mainittu. Nimittäin...

... mutalälli! Varmin kevään merkki ja (lasten mielestä) hauskin sellainen!

... kuralätäköt ja kuralätäkköleikit...

... ja karmean likaiset vaatteet. :D Tämäkin on kohtuullisen tarkka ja luotettava merkki siitä, että vuodenaika on vaihtumassa...

Nämä Plaston mopotkin ja niistä kuuluva kamala meteli asfaltilla kuuluvat myös koko lumettomaan aikaan. Talven mopot majailivat varastossa, mutta nyt taas voi päästellä menemään!

Maalailimme aamulla lasten kanssa sormiväreillä ihan vapaata taidetta. Tämä yksivuotias sai sormiväreihin kosketuksen ensimmäistä kertaa ja hienosti sujui. Aika jännää möhnää tuo sormiväri, ihan hiljaa hiiskahtamatta piti sitä paperiin levitellä ja katsoa, mitä siitä syntyy. Vähän kuin ruualla sotkisi, mutta luvan kanssa! :D

Tämä yksivuotias suti sormiväreillä kuin vanha tekijä...

Samoin kuin tämä kaksivuotias, joka maalasi iskälle raketin!

Syntymäpäiviään viettävä viisivuotias maalasi TODISTUSAINEISTOA, joka on niin salaista, että ei voi edes kertoa, mihin se liittyy.

Uusi Muumiperheen lauluretki- kirja

Saimme lahjaksi palkintojakin kahmineen Muumiperheen lauluretki- kirjan. Kirjan kaikki laulut ovat Hannele Huovin sanoittamia ja Soili Perkiön säveltämiä aivan uusia lauluja. Kirjan mukana on cd. Sanoitukset ovat niin ihania, että olemme lasten kanssa lukeneet niitä aivan runomuotoisenakin.

Viisivuotiaan suosikki kertoo Muumimamman laukusta, josta löytyy apu kaikkiin ikäviin tilanteisiin:

Yksivuotias tykkää Pikku Myystä.

Pian kolme vuotta täyttävän suosikki oli tämä Hattivatti, koska siinä oli salamoita!

Tätä kirjaa pitää vaalia huolella ihan pienimpien käsiltä. Ihana kirja!

Uutena juttuna saimme myös rekkitangon, joka on erityisesti viisivuotiaan suosikki, mutta jossa myös muut innolla roikkuvat. Yllättävän sitkeästi jaksaa ja haluaa yksivuotiaskin tässä roikkua. Kuvaa oli kovin vaikea ottaa heiluvasta ja sätkivästä roikkujasta.

Blogitauolta takaisin

Blogissa on ollut hiljaista yli kuukauden ajan. Kameran muisti on ollut täynnä, enkä ole saanut aikaiseksi tyhjentää sitä. Kuvattomat päivitykset ovat taas tuntuneet tylsiltä. Tänä aamuna kukonlaulun aikaan ryhdistäydyin ja poistin kuvat ja menihän siihen ainakin kaksi minuuttia.

Hiljaisuuden aikanakin olemme puuhailleet vaikka jos mitä. Uusimpana juttuna tämän katon alle muutti kaksi kesyhiirtä. Ne varmasti jakavat mielipiteitä aikuisten keskuudessa, mutta kaikki lapset ovat olleet aivan myytyjä. Olemme lasten kanssa askarrelleet hiirille kokonaisen hiirten Hop-Lopin. Onneksi hiirulaiset syövät pahvista tehdyt virikkeet nopeasti ja voimme aina askarrella uusia tunneleita, siltoja ja linnoja hiirille.
 
Lapset ovat myös tykänneet syöttää hiiriä. Hiirillehän voi antaa syötäväksi melkein  mitä vain ja jokainen voi viedä pikku murusen hiirille syötäväksi. Hiirten kanssa saa harjoitella myös rauhoittumista. Hiiret katoavat pesäkoloonsa heti, kun ääni kohoaa ja lapset alkavat liikehtiä. Kun terraarion edessä istuskelee hiljaa ja rauhassa, saa seurailla hiirten touhuja.

Yksivuotias nimesi tämän hiiren Änkiksi. Neljävuotias esittelee tässä kameralle Änkkiä.

Hän taas on Daxu. Ei missään nimessä Daksu, vaan Daxu äksällä. Daxu on neljävuotiaan oma nimikkohiiri.

Muutaman viikon päästä hiirilaumaan muuttaa vielä kaksi jäsentä. Katsotaan, mitkä nimet niille keksitään.

Tänään koristelimme lasten kanssa pajunvitsoja. Koristelemassa oli kaksi yksivuotiasta ja yksi neljävuotias. Neljävuotias osasi jo koristella oksia höyhenillä, joissa on metallilangat kiinni. Yksivuotiaat tökkivät aikuisen laittamaan liimaan pom-pomeja (kuvassa näkyy oranssi ja sininen) ja keltaista kreppipaperia.  Aikamoista tarkkaavaisuutta tuo liimaaminen vaati, mutta oli pikkuporukastakin niin kivaa!

Nyt on kameran muisti tyhjä ja tämä hoitotäti yrittää ryhdistäytyä kuvien ottamisen kanssa! Tällä viikolla olemme istuttaneet lasten kanssa ohraa itse koristeltuihin purkkeihin ja ensi viikolla homma jatkuu vielä pääsiäismunien koristelulla.Jos aikaa jää, askartelemme vielä pääsiäistipusia.

Viikonloppuja!

Laskiaispullia

Päivitykset tulevat näköjään vähän viiveellä, sen verran hektisiä päiviä ollut viime aikoina.

Teen nykyään hiivataikinat jo edellisenä päivänä. Kun taikinan kohottaa yön yli jääkaapissa, voi taikinaan käyttää hiivaa vähemmän (ja ehkä välttää mahavaivoja). Taikinaa ei tarvitse vaivata niin kovasti ja sitko on silti hyvä ja kestävä ja lopputulos ihan yhtä hyvä kuin tavalliseen tapaan kohotetussa taikinassa.. Taikina kohoaa jääkaapissa aivan yhtä hyvin kuin pöydälläkin, hitaammin vain. Lasten on helpompi käsitellä kylmää taikinaa, se on jämäkämpää käteen, eikä tartu joka paikkaan. Lasten kanssa leipoessa hyvänä puolena on sekin, että samana päivänä tulee kiire tehdä lasten kanssa sekä taikina että pullat valmiiksi.  Suosittelen kokeilemaan!

Taikinanteko jäi kuvailematta, koska kännykästä loppuu aina akku sopivaan aikaan. Mutta näin se leipominen lähti käyntiin. Vanhin pyöritteli taikinasta pitkon ja leikkasi sopivankokoisia paloja. Toinen leipuri odottelee jo taustalla pullanpaloja itselleen.

Ja näin vaan muotoilemaan!

Kinuskikissan sivuilla oli idea tehdä pullista siilejä. Ja mehän yritimme, ensin tehdään taikinasta pallo, sitten nipistetään nenä, laitetaan rusinoista silmät ja nenä ja saksilla nipistellään pullasiilille piikkejä:

Jengin nuorin halusi tökkiä lähinnä rusinoita taikinaan. Ja syödä aina kun silmä vältti...

.

Mitä enempi rusinoita, sitä parempi..

Kaksivuotiaasta taikinamöntti oli vähän epäilyttävä. Hän pääsi voitelemaan valmiit pullat, kun muotoilussa tuppasi kädet likaantumaan...

Siilejähän ne!

Bongasin netistä ilmoituksen, että Leikkien-lelukonsultti lopettaa toimintansa. Ostin sieltä useampia älypelejä lähinnä neljävuotiasta silmälläpitäen. Näissä hiljaisissa puuhissa kuluu aika mukavasti pienempien nukkuessa. Tässä on yksi ostamistani peleistä, Voilá Mazabel-niminen labyrintti, jossa voi rakennella labyrintteja ja vieritellä palloa.